Työajan pidentäminen ei paranna tuottavuutta

TUOTTAVUUS
TYÖAIKA
Blogi: Uusi kulma | Kirjoittaja: Juha Antila | 10.06.2015 09:33

Juha Sipilän johdolla käydyissä yhteiskuntasopimusneuvotteluissa on puhuttu paljon työajan pidentämisestä. On hämmentävää seurata, miten vääristynein mielikuvin parempaa maailmaa tavoitellaan. Samalla parannuksiksi esitetään ratkaisuja, joiden vaikutus on käytännössä haitallinen.

Vallitsevan harhan mukaan suomalaiset tekevät poikkeuksellisen vähän työtunteja työuransa aikana.

Eurostatin ja OECD:n tilastojen mukaan suomalaisten työura kestää keskimäärin 37,2 vuotta: työntekijä tekee vuodessa töitä keskimäärin noin 1 666 tuntia, ja koko työuran aikana työtunteja kertyy 61 975.

Esimerkiksi Saksassa, Tanskassa, Hollannissa ja Norjassa tehdään työuran aikana vähemmän työtunteja kuin Suomessa.

Toisaalta Britanniassa ja Ruotsissa työuran aikana työntekijälle kertyy keskimäärin yli 2 000 työtuntia enemmän kuin Suomessa. Tämän eron umpeen kuromiseksi suomalaisten työuran tulisi pidentyä keskimäärin puolitoista vuotta nykyisestä.

Suomessa on juuri tehty eläkeuudistus, jossa keskeisenä tavoitteena on työurien pidentyminen. Eli tämä asia on jo hoidettu.

Aina Harri Holkerin (kok.) vuonna 1987 nimitetystä hallituksesta lähtien hallitukset ovat ilmoittaneet julkisesti pyrkivänsä kehittämään työelämän laatua ja työhyvinvointia. Viime vaalikaudella hallitus asetti tavoitteeksi, että suomalainen työelämä on Euroopan paras vuonna 2020.

Juha Sipilän hallituksen ohjelmassa ei puhuta kertaakaan työelämän laadun kehittämisestä. Tämä on historiallisesti merkittävä suunnanmuutos – hallitus ei ohjelmansa perusteella näytä välittävän työntekijöiden jaksamisesta tai työyhteisöjen kehittämisestä.

Työelämän kehittämiselle on suuri tarve juuri nyt, kun kansantalouden tilanne on huono, tuottavuutta tulisi parantaa ja työuria pidentää.

Työtuntien lukumäärää tärkeämpää on se, mitä työtunnilla saadaan aikaan – mikä on työtunnin tuottavuus. Tilastoista selviää, että pisintä työaikaa Euroopassa tehdään niissä maissa, joissa arvonlisäys työtuntia kohti on pieni.

Jos pitkät työajat toisivat automaattisesti vaurautta, voisimme ottaa mallia Turkin, Kreikan, Tšekin, Slovakian, Bulgarian, Romanian ja Puolan kaltaisista maista. Niissä tehdään pidempää työviikkoa kuin Suomessa, mutta työn tuottavuus on heikompi. Esimerkiksi Puolassa arvonlisäys työtuntia kohti on keskimäärin alle 30 Yhdysvaltojen dollaria, kun se on Suomessa noin 50 dollaria.

Suomessa ei ole nytkään tarpeeksi töitä kaikille työtä haluaville. Työttömyyttä on paljon, ja huomattavan moni työssäkäyvistä tekee niin vähän työtunteja, ettei tule palkallaan toimeen.

Mikäli kokoaikatyössä olevat tekisivät nykyistä enemmän työtunteja entisellä palkallaan, tarvittaisiin vähemmän työntekijöitä, ellei tuotteiden ja palvelujen kysyntä kasvaisi samalla. Ainakin lyhyellä aikavälillä työntekijöiden määrä alentuisi ja työttömyys lisääntyisi. Se vähentäisi kulutuskysyntää.

Todennäköisesti työtuntien määrän kasvattaminen alentaisi työn tuottavuutta sekä lisäisi työuupumusta ja sairauspoissaoloja. Myös työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen vaikeutuisi.

Mekaaninen työajan pidentäminen ei nosta Suomea suosta. Sipilän hallituksen tavoittelema tuottavuusloikka saadaan aikaan henkilöstön osaamista hyödyntämällä ja aloitteellisuutta kehittämällä. Mitkään rakenteelliset tekijät eivät estä työpaikkoja toimimasta hyvin – kyse on luottamuksesta, tahdosta ja osaamisesta.

Työmarkkinajärjestöt ovat myöntäneet useita kunniamainintoja työpaikoille, jotka ovat johdon ja henkilöstön yhteisin ponnistuksin parantaneet samaan aikaan sekä työn tuottavuutta että henkilöstön työhyvinvointia. Tällaisissa työpaikoissa tuottavuus on kasvanut enemmänkin kuin Sipilän hallituksen tavoitteen mukaiset viisi prosenttia – ja vieläpä joka vuosi.

Juha Antila
Kehittämispäällikkö
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 10. kesäkuuta 2015.

KOMMENTOI JA KESKUSTELE AIHEESTA

0 kommenttia