Tieto turvasta rohkaisee paikalliseen sopimiseen
Hallitus tavoittelee paikallisesta sopimisesta tapaa kohentaa kilpailukykyä ja saada talous nousuun.
Työpaikkakohtaisen sopimisen edistämisestä neuvotellaan parhaillaan työmarkkinapöydässä. Paikallisen sopimisen kehittämistä selvittävän kolmikantaisen työryhmän työ jatkuu ķesäkuulle.
Myös julkisessa keskustelussa paikalliselta sopimiselta odotetaan suuria. Usein kuitenkin unohtuu, ettei paikallinen sopiminen ole uusi asia. Jo nykyisellään työehtosopimukset antavat paljon mahdollisuuksia sopimiselle työpaikoilla.
Yli puolella työpaikoista on tehty paikallisia sopimuksia kahden viime vuoden aikana, ilmenee SAK:n luottamushenkilökyselystä. Suurin syy paikallisen työehdoista sopimisen puuttumiselle on, ettei sopimiselle ole ollut tarvetta. Toiseksi yleisin syy on, että sopimisen pelätään olevan työnantajan puolelta vain sanelua tai painostusta.
Jotta työpaikoille saadaan istutettua myönteisempää paikallisen sopimisen kulttuuria, on keskityttävä sopimista edistäviin asioihin. Onnistumisen edellytyksenä on muun muassa, että työntekijät kokevat asemansa niin turvallisiksi, että he uskaltautuvat neuvottelupöytään työnantajansa kanssa.
Työntekijöille etuoikeus paikallisten sopimusten tulkinnasta
Työntekijän asemaa vahvistaisi esimerkiksi niin sanotun tulkintaetuoikeuden siirtäminen työnantajilta työntekijöille.
Työnantajilla on Suomessa etuoikeus työehtosopimusten ja paikallisten sopimusten tulkintaan toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Siellä riitatilanteessa työntekijöiden näkemys työehdoista on voimassa, kunnes asiasta on saatu ratkaisu.
Tulkintaetuoikeuden siirtäminen Suomessakin työntekijöille lisäisi tasapuolisuutta ja kannustaisi sopimaan paikallisesti.
Tulkintaetuoikeuden siirtäminen työntekijäpuolelle tuskin riittää yksinään. Myös työntekijäpuolen kanneoikeutta olisi hyvä laajentaa niin, että yksittäisen työntekijän sijasta ammattiliitto voisi riitauttaa paikallisen sopimuksen tuomioistuimessa myös silloin, kun työnantaja on järjestäytymätön yritys.
On selvää, että yksittäisen työntekijän kynnys haastaa työnantajansa oikeuteen on korkea. Kynnys on korkea, vaikka työntekijöitä olisi useampia. Tämän takia ammattiliiton täytyy saada hoitaa asiaa yksittäisten työntekijöiden puolesta.
Laajentamalla kanneoikeutta vahvistetaan sopimisen tasapuolisuutta ja tehostetaan paikallisen sopimisen valvontaa. Tämä on välttämätöntä, jos paikallisen sopimisen mahdollisuudet laajennetaan myös yrityksiin, jotka eivät ole työnantajaliiton jäseniä ja sitä kautta työnantajaliittojen valvontavelvollisuuden piirissä.
Sekä luottamusmiehet että työnantajan edustajat tarvitsevat nykyistä enemmän koulutusta paikalliseen sopimiseen. Tieto antaa rohkeutta istuutua neuvottelupöytään.
Parhaimmillaan paikallinen sopiminen lisää yrityksen tuottavuutta, ja siitä hyötyvät työntekijät ja työnantaja.
Sopimalla voidaan kehitellä parempia työtapoja, jotka parantavat kilpailukykyä mutta ottavat huomioon myös työntekijöiden tarpeet. Työpaikoilla on mahdollista sopia myös esimerkiksi joustavista työajoista tai työhyvinvointiin liittyvistä asioista.
Huonoimmillaan paikallinen sopiminen johtaa työpaikkakohtaiseen saneluun ja yritysten väliseen kilpailuun palkansaajien työehtojen kustannuksella. Se ei ole kenenkään etu.
Matti Tukiainen
Kirjoittaja on SAK:n työ- ja elinkeinojohtaja.
