Myös kestävän kehityksen sosiaaliset tavoitteet pitää huomioida Suomen talousarviossa

Aamulehti ja useat muut mediat kirjoittivat heinäkuun lopulla, että Suomi aikoo sisällyttää kestävän kehityksen tavoitteet ensi vuoden budjettiin. Valtiovarainministeri Petteri Orpo ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen korostivat yhteiskirjoituksessaan Aamulehdessä 28.7., että kestävän kehityksen tavoitteiden tulee ohjata valtioiden rahavirtoja. Hallituksen avaus kestävän kehityksen suunnitelman integroimisesta valtion budjettiin on tärkeä, mutta siihen pitäisi SAK:n mielestä sisällyttää ekologisen näkökulman lisäksi myös sosiaalinen kestävyys.

Suomi oli ensimmäisiä maita, joka teki oman kansallisen kestävän kehityksen suunnitelmansa alkuvuonna 2017. Tuolloin kuvaus kestävän kehityksen toteutumisesta lisättiin ensimmäistä kertaa myös valtion budjettiesitykseen. Nyt ensi vuoden talousarvioesityksessä aiotaan tuoda aiempaa paremmin esille määrärahojen yhteydet kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseen.

Vaikuttaa siltä, että hallitus ottaa YK:n Agenda 2030:n tavoitteet ja sen toteuttamisen tosissaan. Suomen kestävän kehityksen suunnitelmassa on kaksi painopistettä, joista sosiaalista kestävää kehitystä koskeva kokonaisuus on Yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja osaava Suomi. Ekologista kestävyyttä käsittelevä osuus on Hiilineutraali ja resurssiviisas Suomi. Budjettiesitykseen on sisällytetty ekologista kestävyyttä koskeva analyysi, mutta sosiaaliseen kestävän kehityksen näkökulma jää puuttumaan.

Valitettavasti hallitus on jättänyt ainakin toistaiseksi kestävän kehityksen sosiaalisen ulottuvuuden toimeenpanon vähälle huomiolle. Näin siitäkin huolimatta, että Yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja osaava Suomi -osuuden tavoitteet vastaavat pitkälti SAK:nkin näkemystä. On tärkeää vähentää nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyttä, ihmisten syrjäytymistä ja työmarkkinoiden sekä asumiseen ja alueisiin liittyvää polarisaatiota. Suunnitelman mukaan hallitus tavoittelee myös sukupuolten välistä tasa-arvoa, elinikäistä oppimista sekä koulutuksellinen tasa-arvoa. 

Suomessa elää edelleen noin 900 000 köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevaa ihmistä. Työttömiä on vajaat 300 000 ja heistä yli vuoden työttömänä olleita 77 100. Perustoimeentulotukea saa noin 400 000 henkilöä ja leipäjonoissa on viikoittain yli 20 000 kävijää. Tämä on Suomi, jota emme halua.

Ongelma on se, että Suomen kestävän kehityksen suunnitelman toimenpiteet eivät kaikilta osin tue sen hyvin valittujen sosiaalisen kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista. Onnistuminen onkin vaikeaa, koska hallitus on valinnut kestävän kehittämisen toteuttamisen lähtökohdaksi ensisijaisesti talouden kestokyvyn. Suunnitelmassa korostuu myös usko rakenteellisten uudistusten kaikkivoipaisuuteen. Lisäksi se toistaa toimeenpanoesitysten osalta hallituksen omia kärkihankkeita, kuten esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta ja ammatillisen koulutuksen reformia. 

Tämä on tarkoittanut sitä, että eri toimien määrärahoja on vähennetty. Hallitus on leikannut rahoitusta niin koulutuksesta kuin sosiaaliturvasta. Sama koskee nuorisotakuuta. Palvelujen laadun parantaminen on vaikeaa, kun sekä toiminnan rahoitus että henkilöresurssit supistuvat koko ajan. Työvoimatoimistojen henkilökuntaa on onneksi lisätty viimeisimmässä talousarviossa. Valitettavasti tosin tässäkin yhteydessä osana uudistusta toteutettiin myös työttömyysturvan leikkaus, joka osuu ensimmäisten arvioiden mukaan jopa 50 prosenttiin työttömistä. 

Jos hallitus arvottaisi talousarvioita tehdessään painokkaammin myös sosiaalista kestävää kehitystä, kuten eriarvoisuuden ja köyhyyden vähenemistä, ei esimerkiksi työttömyysturvan tai sosiaaliturvan indeksin leikkauksia olisi tehty. Se ei olisi myöskään korottanut Kelan asiakasmaksuja.

SAK pitää tärkeänä sitä, että Sipilän hallitus on aloittanut budjettimenettelyssä kestävän kehityksen toimien arvioinnin. Menettely pitäisikin heti ensi vuonna laajentaa koskemaan myös kestävän kehityksen sosiaalista ulottuvuutta, eli Yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja osaava Suomi -kokonaisuutta. Tällä tavoin jatkossa voitaisiin välttyä ongelmilta, jotka ilmenevät erityisesti sosiaalisen kestävän kehityksen suunnitelman tavoitteiden, toimenpiteiden ja rahoituksen yhteensovittamisessa.

Kirjoittaja on pääministerin johtaman kestävän kehityksen neuvottelukunnan sekä kestävän kehityksen seurantaverkoston jäsen.

Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 15.8.2018: https://www.aamulehti.fi/mielipiteet/hallituksen-on-vahennettava-eriarvoisuutta-ja-koyhyytta-201136335/