Kysymys kannustinloukuista ei ole mustavalkoinen

Blogi 18.03. 14:00 Naukkarinen Tytti
Tytti Naukkarinen

Sanotaan, että työttömän ei kannata mennä töihin eikä työssä jo olevien kannata tehdä lisää töitä. Tällä viitataan usein taloudellisiin kannustinloukkuihin, jolloin töihin meneminen tai lisätöiden tekeminen ei ole rahallisesti kannattavaa, koska suuri osa tulojen lisäyksestä menee veroihin ja saadut etuudet pienenevät. Viimeisimmäksi asiaa on tutkinut Etla, jonka mukaan työttömistä erityisesti ansiosidonnaisen päivärahan saajilla on suurempi riski joutua työttömyysloukkuun. Eli jäädä kotiin päivärahan turvin ennemmin kuin mennä töihin.

Pienituloisen arki ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen. Moni ei edes tiedä olevansa työttömyysloukussa tai laske lisätyön kannattavuutta. Työllä on muutakin merkitystä kuin pelkkä toimeentulo. Kannustinloukkukeskustelussa on hyvä huomioida esimerkiksi seuraavia näkökulmia.

Työttömät haluavat tehdä työtä. Puolen vuoden sisällä reilusti yli puolet (62 %) kaikista ansiopäivärahan saajista ja alle 60-vuotiaista jopa yli kaksi kolmesta (68 %) työllistyy. Työllistyminen hidastuu iän myötä ja työttömyyden pitkittymiseen liittyy usein ongelmia myös työkyvyssä tai osaamisessa. Monien kohdalla tarvitaan tukea työelämään palaamisessa sekä osaamisen päivittämisessä. 

Palkkatulot parantavat toimeentuloa työttömyyteen verrattuna. Viime vuonna työttömyyttä edeltävä palkka oli useimmilla päivärahan saajilla 2000–2500 euroa, jolloin nettotulo työttömänä ollessa on keskimäärin hieman yli 1000 euroa kuukaudessa. Jos työtön työllistyisi takaisin samalla palkalla, hänen käytettävissä olevat tulonsa lisääntyisivät hieman alle 600 euroa kuukaudessa eli vuodessa noin 7000 euroa. Pienituloiselle se olisi iso toimeentulon parannus.

Harva työtön edes pohtii kannattaako työnteko, vaan moni ottaisi työtä vastaan, jos sitä vain olisi. Työllistymisellä on positiivinen vaikutus niin tulojen kuin henkisen hyvinvoinninkin kannalta puhumattakaan osaamisen lisääntymisestä tai eläkkeen karttumisesta. 

Etlan raportin mukaan kaikista työttömyysloukussa olevista suurin osa on työikäisiä naisia ja heillä on keskiasteen koulutus. Kyseessä on siis perinteisesti matalapalkka-aloille mahdollisesti työllistyviä työttömiä. Matalapalkka-alalla työskentelevistä useat tekevät osa-aikatyötä ja saavat palkkatulojen lisäksi soviteltua päivärahaa. Heidän kohdallaan puhutaan usein tuloloukusta, jolloin merkittävä osa lisättyjen työtuntien tuomista tuloista menee veroihin ja etuudet pienenevät. 

Moni ottaisi mielellään työtä vastaan, jos sitä vain olisi tarjolla kunnollisilla ehdoilla.

Pienituloisten ja työttömien kohdalla taas vähäisten lisätuntien tekeminen on kannattavaa perustoimeentulon eli työttömyysturvan ja asumistuen suojaosien vuoksi. Suojaosalla tarkoitetaan rahamäärää, jonka voi ansaita ilman, että se vaikuttaa ansiopäivärahan määrään. Suojaosien nähdään kuitenkin myös heikentävän siirtymistä kokoaikatyöhön. 

Entä jos kokoaikatyötä ei ole tarjolla lainkaan tai sen laatu on huono? Esimerkiksi palvelualojen yli 13 600 TE-palvelujen sivuilla (7.3.2022) olevista avoimista työpaikoista oli noin 2 400 kokoaikaista, yli 12 kuukauden kestävää palkkatyötä, johon ei ole laskettu mukaan vuokratyöpaikkoja. Eli jopa neljä viidestä tarjolla olevasta työpaikasta olivat epävarmoja joko tulojen tai työsuhteen keston osalta. Kestosta riippumattakin kokoaikaista palkkatyötä oli tarjolla palvelualojen työpaikoista vain alle 40 prosenttia.

Näin ollen avoimien työpaikkojen määrä ei siis takaa laatua. Moni ottaisi mielellään työtä vastaan, jos sitä vain olisi tarjolla kunnollisilla ehdoilla. Osa-aikatyötä tekevien määrä on lisääntynyt tasaisesti jo vuosia ja heistä joka kolmas haluaisi tehdä kokoaikatyötä. Heikot työnteon kannustimet eivät kuitenkaan ole korkean työllisyyden este. Onneksi suuri osa työttömistä työnhakijoista työllistyy kuitenkin melko nopeasti.