Työelämän laadun parantaminen oli SAK:n ykköstavoite 1980-luvulla – historiasarjan neljäs osa tulee nykypäivään

SAK:n päätavoite 1970- ja 1980-luvuilla eivät olleet palkankorotukset vaan työelämän laadun parantaminen, työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ja työajan lyhentäminen. Tämä yllättävä tulos käy ilmi tuoreesta SAK:n historian neljännestä osasta.
09.04. 15:30
SAK
Uutinen Ammattiliitot
Historiateoksen kannessa keilaavat SAK:n entinen puheenjohtaja Pertti Viinanen (etualalla) ja työnantajien STK:n (nykyinen EK) entinen toimitusjohtaja Pertti Somerto.

Kirjan kirjoittaja erikoistutkija, dosentti Tapio Bergholm yllättyi havainnosta. SAK:n tavoiteasettelu poikkesi hänen mukaansa tässä suhteessa muiden keskusjärjestöjen Akavan, STTK:n ja silloisen TVK:n sekä niiden jäsenliittojen tavoitteista. Niitä kiinnostivat eniten palkankorotukset.
Havainnosta juontuu myös historiateoksen pääotsikko "Laatua ja vapaa-aikaa". Alaotsikko on Tulopolitiikka II.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantama teos alkaa Korpilammen kuuluisan yhteistyöseminaarin vuodesta 1977 ja ulottuu aina näihin päiviin. Tiukalla tutkijanotteella Bergholm on kammannut keskusjärjestön historiaa 1980-luvun lopulle asti.

Yli 600-sivuisen teoksen päätösluku on pikahistoriaa, joka kertoo tiiviisti keskusjärjestön vaiheista 1990-luvulta aina kilpailukykysopimuksen vuoteen 2016. 

Automaatiokammoa ennen ja nyt

SAK:n 1980-luvun tavoiteasettelun taustalla Bergholm näkee yhtäläisyyksiä nykyaikaan. Nyt pelätään digitalisaation vievän työpaikat. 1980-luvulla vallitsi automaatiokammo. Pelättiin automaation ja robottien vievän työpaikat.

Automaatiota ei kuitenkaan vastustettu. Haluttiin lisää vapaa-aikaa, jotta työtä voitaisiin jakaa ja sitä riittäisi kaikille.

Lisäksi nähtiin, että inflaatio voi syödä hetkessä palkankorotusten ostovoiman, mutta vapaa-aikaan ja työelämän laatuun inflaatio ei pysty.

Parhaiten SAK:n tavoitteista menestyivät työsuhdeturvan parantaminen ja vapaa-ajan lisääminen. Vuosikymmenen suurimpana saavutuksena hän pitää ns. pekkaspäiviä, joilla vapaa-aikaa lisättiin huomattavasti.

1980-luvun saavutukset ovat nyttemmin joutuneet työnantajien rajun hyökkäyksen kohteiksi

1980-luvun saavutukset ovat nyttemmin joutuneet työnantajien rajun hyökkäyksen kohteiksi. Työntekijöiden irtisanomisturva haittaa heidän mukaansa työnantajien halua ja kykyä työllistää. Työajan lyhentäminen on puolestaan myrkkyä tuottavuudelle ja kilpailukyvylle.

Työaikaa lyhennettiin pilkkimiesten ehdoilla

Työajan lyhentämiseen liittyi myös tasa-arvonäkökulma. Naisvaltaiset ammattiliitot halusivat työajan lyhennykset lyhyempinä työpäivinä, jotka helpottaisivat kotitöistä päävastuun kantavien naisten arjen paineita.

Miesvaltaisilla aloilla haluttiin vapaiksi kokonaisia päiviä. Sosiaali- ja terveysministeri Eeva Kuuskoski-Vikatmaa (kesk.) arvostelikin työmarkkinajärjestöjen sopivan työajan lyhennyksistä pilkkimiesten ehdoilla. Ja pilkkimiesten viitoittamalla tiellä työaikoja lyhennettiin, Bergholm toteaa.

Reaalipalkat ratkaisevia

SAK ei suhtautunut välinpitämättömästi palkansaajien ansiotason nostamiseen. Tavoitteissa painotettiin reaalipalkkojen kehitystä. Suuristakaan nimellispalkkojen korotuksista ei ollut pitkää iloa, kun inflaatio söi palkkojen ostovoiman.

Teollisuuden kadotettua kilpailukykyä palauteltiin toistuvilla devalvaatioilla, jotka olivat tulonsiirtoja vientiteollisuuden hyväksi.

Reaalipalkkoja ja työelämän laatuasioita korostavilla tulopoliittisilla ratkaisuilla soviteltiin hallituksen talouspolitiikan tavoitteita yhteen työmarkkinaratkaisujen kanssa ja samalla pyrittiin huolehtimaan teollisuuden kilpailukyvystä.

Tulopolitiikan kuolemaa ennustettiin pitkään

Keskitetyn tulopolitiikan kuolemaa on ennustettu1980-luvun lopulta asti. Tapio Bergholm huomauttaa 2000-luvun keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen olleen poikkeuksellisia tulopolitiikan historiassa.

Työnantajajärjestöjen aiemmin tulopolitiikan ongelmina pitämät piirteet katosivat. Keskitetyt sopimukset olivat 2000-luvulla kattavia, turvasivat aikaisempaa paremmin työrauhan ja myös palkkaliukumat painuivat olemattomiksi.

Siitä huolimatta työnantajajärjestöt päättivät Elinkeinoelämän keskusliiton sääntömuutoksella panna pisteen keskitetylle tulopolitiikalle.

Bergholm tulkitsee työnantajajärjestöjen linjan muuttuneen pragmaattisesta ideologiseksi

Bergholm tulkitsee työnantajajärjestöjen linjan muuttuneen pragmaattisesta ideologiseksi.

Teos päättyy avoimeen kysymykseen: "Tuleeko vielä aika, jolloin työnantajajärjestöt arvostavat työmarkkinoiden vakautta ja ennustettavuutta?".

Historian valossa ainakin SAK:sta löytyisi haluja tulopolitiikan paluuseen.

Kari Leppänen/UP-uutispalvelu

Tilaa tuoreimmat uutisemme sähköpostiisi

Tilaa tuoreimmat uutisemme sähköpostiisi

Kieli