Työterveyslaitoksen mukaan vuosittain ilmoitetaan noin tuhat työperäistä meluvammaa tai niiden epäilyä. Se on 23 prosenttia kaikista kirjatuista ammattitautiepäilytapauksista. Vahvistettuja meluvammoja on vuosittain noin 400.
Lukumäärät ovat tippuneet radikaalisti viime vuosina. Vuonna 2010 meluvammoja tai niiden epäilyjä oli lähes 1 600.
Meluvaurio on vahvasti miesten ammattitauti. Vahvistetuista meluvammoista kirjattiin miehille jopa 97 prosenttia.
Sukupuolijakauman jyrkkä vinouma johtuu meluammattien miesvaltaisuudesta. Ammattiryhmistä eniten vahvistettuja meluvammoja työllisten määrään suhteutettuna todettiin kaivostoiminnassa ja louhinnassa sekä sellun ja paperin valmistuksessa.
Viime vuosina on paljon puhuttu myös päiväkotien ja koulujen korkeasta melutasosta. Työterveyslaitoksen meluvammatilastoissa nämä työpaikat eivät näy. Tutkijat korostavatkin, että stressiä lisäävä meteli ja kuuloa vaurioittava melu ovat eri asioita.
Työntekijällä on oikeus saada käyttöönsä kuulonsuojaimet, jos työpäivän melualtistus ylittää 80 desibeliä. Kuulonsuojaimia on käytettävä, jos työpäivän aikainen melualtistus on yli 85 desibeliä.
Säädösten mukaan työnantajan pitää aina selvittää, onko työpaikalla melua. Meluksi määritellään ääni, jonka työntekijä kuulee ja joka voi aiheuttaa vaaraa tai haittaa työntekijöiden terveydelle tai turvallisuudelle.
Työnantajan on selvitettävä melun lähteet ja se, kuka tai ketkä altistuvat eri tilanteissa melulle. Lisäksi työnantajan on mahdollisuuksien mukaan poistettava melun lähde, vähennettävä melun voimakkuutta tai lyhennettävä työntekijöiden melussa oloaikaa. Jos melusta vielä tämän jälkeenkin on haittaa, työnantajan pitää arvioida jäljelle jääneen melun merkitys työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle.
Aleksi Vienonen/Freelance-toimittaja