Verotus sorsii palkkatyötä

Blogi 17.08.2017 14:25 Kaukoranta Ilkka
SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta

Suomen Yrittäjät on johdonmukaisesti levittänyt väitettä, että yrittäjien verotus olisi kireämpää kuin palkansaajien (esim. tässä). Tulkintaansa työnantajajärjestö on päässyt sivuuttamalla palkoista perittävät työnantajamaksut kokonaan.

Oikeamman tuloksen saa vertailemalla verokiilaa kokonaisuutena. Silloin on selvää, että työsuhteessa tehdyn työn verotus on kireämpää kuin yrittäjillä. Verotus siis suosii yrittäjyyttä ja sorsii palkansaajia.

Verotus suosii yrittäjyyttä ainakin neljällä tapaa

1. Palkkatyön sosiaaliturvamaksut ovat kokonaisuutena kovemmat, kun huomioi myös työnantajamaksut.

Palkkatyössä sosiaaliturvamaksut aiheuttavat selvästi isompaa verokiilaa kuin yrittäjätyössä.

Vertailua vaikeuttaa, että palkkatyössä sosiaaliturvamaksut jakautuvat palkansaaja- ja työnantajamaksuihin. Sen takia pelkkään henkilöverotukseen keskittyminen johtaa harhaan. Verokiilan kannalta ratkaisevia ovat kaikki ne pakolliset maksut ja verot, jotka pienentävä työn tekijän nettotuloja suhteessa asiakkaan maksamaan hintaan.

Kun huomioidaan sosiaaliturvamaksut kokonaisuutena, maksuprosentit ovat palkansaajilla kovempia kuin yrittäjillä. Eroa tulee myös siitä, että yrittäjät voivat halutessaan alivakuuttaa itsensä. Vakuuttaminen on yrittäjille osin vapaaehtoista ja pakollisessa eläkevakuutuksessakin yrittäjä voi käytännössä valita todellista palkkaa matalamman YEL-työtulon.

2. Yrittäjävähennys keventää yrittäjätyön verotusta

Tänä vuonna voimaan tullut yrittäjävähennys keventää yrittäjien tuloverotusta suhteessa palkansaajiin. Yrittäjävähennyksen myötä yrittäjätoiminnan tuloksesta vähennetään viisi prosenttia ennen tuloverotusta. Sen merkitys korostuu erityisesti suuremmissa tuloluokissa, joissa progressiivinen verotus on kireämpää.

3. Alhaisilla tulotasoilla arvonlisäveron alarajahuojennus keventää yrittäjätyön verotusta.

Pienituloisimpien kohdalla arvonlisäverotuksen alarajahuojennus käytännössä keventää yrittäjien verotusta suhteessa palkkatyöhön. Alarajahuojennuksen piiriin pääsee, jos liikevaihto on alle 30 000 euroa vuodessa.

Työnantajayritykset ovat sen verran isoja, että ne eivät yleensä pääse alarajahuojennuksen piiriin. Sen takia palkkatyön osalta maksetaan täyttä arvonlisäveroa.

Sen sijaan yksinyrittäjän toiminta voi olla sen verran pienimuotoista, että alarajahuojennuksen takia ei makseta täyttä tai välttämättä ollenkaan arvonlisäveroa. Jos arvonlisäverotuksen alarajaa nostaisi, kuten jotkut poliitikot vaativat, entistä suurempi osa yrittäjistä säästyisi arvonlisäverolta, jolloin ero palkka- ja yrittäjätyön verotuksen välillä kasvaisi entisestään.

4. Osinkojen verotus on usein palkkaverotusta kevyempää.

Sen lisäksi että yrittäjävähennys tekee ansiotuloverotuksen yrittäjille kevyemmäksi kuin palkansaajilla, yrittäjällä on mahdollisuus muuntaa osa tuloistaan kevyemmin verotetuiksi osingoiksi. Yhdistämällä palkka- ja osinkotuloa yrittäjä voi optimoida itselleen matalamman verotuksen kuin mitä se olisi, jos hän nostaisi tulot pelkästään ansiotuloina. Listaamattomien yritysten osinkoverotusta tulisikin kiristää yritysverotuksen asiantuntijaryhmän suositusten mukaisesti.

Kohti neutraalia verotusta

Syrjimällä palkkatyötä ja kannustamalla yrittäjiksi verotus ohjaa päätöstä työntekomuodosta.

Yrittäjyys on usein hieno asia, mutta useimmat ihmiset ovat tuottavampia palkansaajina. Työnantajayrityksessä toimiminen mahdollistaa erikoistumisen ja keskittymisen juuri siihen tekemiseen, missä kukin on parhaimmillaan. Tuottavuus kärsii, jos verotus ohjaa yrittäjiksi sellaisia ihmisiä, joille palkansaajana toimiminen olisi luontevinta.

Verotuksessa kaikki työ pitää asettaa samalle viivalle.

Sorsiiko verotus palkansaajaa? - Työnteon kannustimet

Ilkka Kaukoranta
SAK:n pääekonomisti
@ikaukora