Vaihtotaseen huomioiminen palkankorotusvarassa

Palkanmuodostus vaikuttaisi tehokkaalta keinolta puuttua vaihtotaseiden epätasapainoihin, sillä muutokset palkoissa heijastuvat oikeansuuntaisina muutoksina niin tuontiin kuin vientiinkin.

Vaihtotasetta pidetään talouden ulkoisen tasapainon mittarina. Se kertoo, velkaantuuko maa ulkomaille vai kerryttääkö se varallisuutta. Maa ei tarkoita ainoastaan valtiota vaan maantieteellistä aluetta sisältäen niin julkisen kuin yksityisenkin sektorin.

Jos vaihtotase on ylijäämäinen, kerryttää maa varallisuutta (eli vie enemmän kuin tuo). Jos taas vaihtotase on alijäämäinen, velkaantuu maa ulkomaille (eli tuo enemmän kuin vie). Vaihtotaseen tasapaino tarkoittaa, ettei maa velkaannu ulkomaille eikä kerrytä varallisuutta.

Koska kaikkien maiden yhteenlasketut vaihtotaseet ovat väistämättä nolla, ei pitkäaikaista vaihtotaseen yli- tai alijäämän tavoittelua voi pitää perusteltuna. 1)

Suomen vaihtotase 1975–2016

Lähde: Tilastokeskus, Kansantalouden tilinpito

Perinteinen palkkanormi eli palkankorotusvara on tuottavuuskasvun ja inflaation summa. Lisäksi palkankorotusvaraa on voitu korjata suuntaan tai toiseen huomioimalla muita tekijöitä, kuten esimerkiksi työttömyys. Talouden ulkoista tasapainoa on kuitenkin harvemmin otettu huomioon.

Vaihtotaseen tasapainottaminen on euroalueen olosuhteissa perusteltua, sillä vaihtotaseen epätasapainot olivat pitkälti eurokriisin taustalla. Vakavaan kriisiin ajautuneet euromaat olivat kaikki vaihtotaseeltaan roimasti alijäämäisiä eli niiden tuonti ylitti selvästi viennin. Lisäksi kriisin vakavuus oli lähes suoraan verrannollinen vaihtotaseen alijäämän suuruuteen.

Vaikka vaihtotaseeseen voidaan vaikuttaa monilla eri talouspolitiikan välineillä, ovat palkat keskeisessä asemassa, sillä niillä on melko kiistattomasti oikeansuuntainen vaikutus niin tuontiin kuin vientiin.

Vaihtotaseen huomioiva palkankorotusvara voidaan esittää seuraavalla kaavalla:

Kaavassa ∆W on palkankorotusvara (nimellispalkkojen muutos sisältäen sivukulut ja työnantajamaksut), ∆Prod on tuottavuuden muutos ja π on inflaatio (kuluttajahintojen muutos). Tähän asti kyseessä on ihan perinteinen palkkanormi, mutta viimeinen termi kuvaa palkkojen asetantaa suhteessa vaihtotaseeseen. 2)

CAB on vaihtotase suhteessa BKT:een, s on sopeutumistahti eli kuinka suuri osuus vaihtotaseen epätasapainosta halutaan kuroa kiinni vuodessa ja jousto ε

 

eli tuonnin jousto suhteessa kotimaan palkkojen muutokseen miinus viennin jousto suhteessa kotimaan palkkojen muutokseen (huom. tuonnin ja viennin muutosten jakajana ei ole niiden omat absoluuttiset arvot vaan Y eli BKT). Ideana on kuvata, miten vaihtotase reagoi muutoksiin palkoissa.

Ennen tulosten esittelyä on hyvä todeta, että laskelmat ovat luonteeltaan teknisiä ja kyseessä on pelkkä ajattelun apuväline. Vaihtotaseen huomioivastakaan palkkanormista ei voida suoraan johtaa palkankorotustavoitteita. Palkkaneuvotteluita ohjaavat lukuisat muutkin niin määrälliset kuin laadullisetkin tekijät, joita ei voi niin vain kvantifioida ja joiden yhteensovittaminen vaatii syvällistä ymmärrystä työmarkkinoista.

Palkkaneuvotteluissa katsotaan yleensä eteenpäin, joten havaittujen lukujen sijaan joudutaan tukeutumaan ennusteisiin. Ennusteet itsessään ovat jo hyvin epävarmoja, koska luonnollisestikaan tulevaisuutta ei voida ennalta tietää. Epävarmuutta lisää vielä se, että ennusteissakin on melko suurta hajaannusta, joten paljon riippuu myös siitä, kenen ennusteita katsotaan. Vertailun vuoksi tähän tarkasteluun on otettu mukaan Suomen Pankin (SP), valtiovarainministeriön (VM) ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PT) ennusteet.

Alla olevassa taulukossa on esitetty vaihtotaseen huomioiva palkankorotusvara. Laskelmassa on käytetty 25 %:n ja 50 %:n sopeutumisvauhtia, eli joko neljännes tai puolet vaihtotaseen epätasapainosta on tarkoitus kuroa kiinni vuodessa (sopeutumisvauhdiksi voitaisiin tietenkin valita mikä tahansa muukin luku 0–100 %:n väliltä). Lisäksi joustona on käytetty 0,64 (tuonnin jousto 0,41 ja viennin jousto -0,23) 3).

Vaihtotaseen huomioiva palkankorotusvara

Lähteet: Tilastokeskus, Suomen Pankki, Valtiovarainministeriö, Palkansaajien tutkimuslaitos ja SAK:n laskelmat

Vaihtotaseen vaikutus palkankorotusvaraan riippuu paljon siitä, kuinka suuri osuus vaihtotaseen epätasapainosta halutaan kuroa kiinni vuodessa. Vaikutus palkankorotusvaraan on karkeasti hieman alle puolet vaihtotaseen epätasapainosta, jos sopeutumisvauhtina on 25 %. Jos taas sopeutumisvauhdiksi valitaan 50 %, vaikutus palkankorotusvaraan on hieman alle vaihtotaseen epätasapaino.

Esimerkiksi vuonna 2006 vaihtotaseen ylijäämä 3,8 % BKT:sta olisi tarkoittanut puolentoista tai lähes kolmen prosentin lisäystä palkankorotusvaraan riippuen tavoitellusta sopeutumisvauhdista. Vastaavasti vuonna 2016 vaihtotaseen alijäämä 1,1 % BKT:stä olisi pienentänyt palkankorotusvaraa joko 0,4 % tai 0,8 % riippuen sopeutumisvauhdista.

Taulukossa on myös vertailtu eri ennusteiden vaikutusta palkankorotusvaraan. Esimerkiksi vuodelle 2018 arvioitu vaihtotaseen huomioiva palkankorotusvara vaihtelee 1,4 %:n ja 2,1 %:n välillä, jos sopeutumisvauhdiksi valitaan neljännes. Vastaavasti palkankorotusvara vaihtelee 1,0 %:n ja 1,6 %:n välillä, jos sopeutumisvauhdiksi valitaan puolet. Näin ollen vaihtotaseen sopeutumisvauhdin lisäksi paljon merkitystä on sillä, kenen ennusteita katsotaan. Tarkastelemalla vielä laajemmin eri sopeutumisvauhteja ja ennustajatahoja kasvattaisi palkankorotusvara-arvioiden vaihteluväliä entisestään.

Euroalueen maille on tärkeää kiinnittää huomiota vaihtotaseeseen, jotta tulevilta kriiseiltä vältytään. Palkanmuodostus vaikuttaisi tehokkaalta keinolta puuttua vaihtotaseiden epätasapainoihin, sillä muutokset palkoissa heijastuvat oikeansuuntaisina muutoksina niin tuontiin kuin vientiinkin.

Nyrkkisääntönä on, että mitä suurempi osuus vaihtotaseen epätasapainosta halutaan kuroa umpeen vuodessa, sitä suurempia muutoksia se tarkoittaa palkankorotusvaraan. Vaikka tarkkaa arviota sopivasta vaihtotaseen huomioivasta palkankorotusvarasta on mahdotonta antaa, vaihtotase voidaan ottaa huomioon yhtenä lisäelementtinä palkkaneuvotteluissa.

Patrizio Lainà
SAK:n ekonomisti
@PatrizioLaina

Lähteet

Decressin, Jörg & Espinoza, Raphael & Halikias, Ioannis & Leigh, Daniel & Loungani, Prakash & Medas, Paulo & Mursula, Susanna & Schindler, Martin & Spilimbergo, Antonio & Xu, TengTeng (2015) "Wage moderation in crises", IMF Staff Discussion Note No. SDN/15/22.

Hukkinen, Juhana (1996) "Kilpailukyky, ulkomaankaupan rakenne ja taloudellinen kasvu", Suomen Pankin tutkimuksia E:5.

---

1) Koska vaihtotase mittaa ainoastaan tietyn aikavälin asemaa (yleensä vuosi), olisi ulkomainen nettoasema itse asiassa vielä parempi mittari. Ulkomainen nettoasema mittaa maan yhteenlaskettuja (netto)rahoitusvaroja, kun taas vaihtotase ainoastaan (netto)rahoitusvarojen muutosta ilman arvostusmuutoksia.

2) Inflaatiosta voidaan käyttää tavoitetta tai ennustettua tai toteutunutta arvoa. Vastaavasti tuottavuudesta ja vaihtotaseesta voidaan käyttää joko ennustettuja tai toteutuneita arvoja.

3) Tuonnin jousto on saatu kertomalla tuonnin tulojousto 1,07 (Hukkinen 1996) tuonnin keskimääräisellä BKT-osuudella, joka on 39 %. Vastaavasti viennin jousto on saatu kertomalla viennin hintajousto -0,58 (Decressin et al 2015; oletuksena palkkojen heijastuminen suoraan hintoihin) viennin keskimääräisellä BKT-osuudella, joka on myös 39 %. Tuonnin ja viennin joustojen arvoja voisi tarkentaa paremmilla ja yksityiskohtaisemmilla laskelmilla, mutta niiden suuruusluokka vaikuttaa oikeansuuntaiselta.