Perhevapaita ei saisi uudistaa kiireellä ja sentit laskien

Blogi 04.12.2017 12:23 Glantz Tuuli
SAK:n sosiaalipoliittinen asiantuntija Tuuli Glantz

Hallitus käynnisti viimein syksyn budjettiriihessä odotetun perhevapaauudistuksen. Uudistukselle hallitus asetti samalla jämptit raamit, joiden toteutumista se tulee varmasti tarkoin seuraamaan uudistustyön edetessä.

Perhevapaauudistuksella on suuret paineet onnistua ja toteutua. Etukäteen asetetut tarkat ja hieman ristiriitaiset rajoitukset voivat hankaloittaa uudistuksen syntymistä, mutta ne eivät missään nimessä estä uudistuksen eteenpäin viemistä.

Jos nyt käsillä olevassa uudistuksessa ei saada korjattua kaikkea, voidaanhan perhevapaajärjestelmää taas parantaa seuraavalla hallituskaudella. Se, onko järkevää siirtää tarpeellista uudistusta myöhemmäksi, onkin sitten toinen kysymys.

Perhevapaajärjestelmä kaipaa kipeästi remonttia. Nykyinen järjestelmä ohjaa erityisesti äitejä pitkään poissaoloon työelämästä. Perhevapaiden jakautuminen epätasaisesti vanhempien kesken heikentää paitsi naisten työmarkkina-asemaa sekä palkka-, ura- ja eläkekertymää myös isien hoivaroolia perheessä.

Yksi uudistusta hankaloittavista rajoituksista on aikataulu. Hallitus on päättäväinen siinä, että poliittiset linjaukset ovat valmiina tämän vuoden loppuun mennessä ja uudistus tulee voimaan vuoden 2019 alusta.

Hallitus tavoittelee perhevapaauudistusta, joka joustavoittaa perhe- ja työelämän yhteensovittamista ja lisää työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa, säilyttää valinnanvapauden, mahdollistaa lapsen hoitamisen kolmeen ikävuoteen saakka kotona sekä lisää varhaiskasvatukseen osallistumista. Uudistuksen pitää toteutua lapsi- ja perhelähtöisesti sekä yksinkertaistaen nykyistä tukijärjestelmää.

Kaikkien näiden tavoitteiden on toteuduttava kansantalouden raamien sisällä, eli uudistus ei saisi maksaa yhtään enempää kuin mitä nykyinen järjestelmä maksaa.

Kaikki ongelmat eivät ratkea ilman lisäkustannuksia

SAK:n perhevapaamalli sopii hyvin näihin hallituksen toiveisiin. Esimerkiksi yksittäisten päivien pitämisen sekä osa-aikaisen työskentelyn mahdollistaminen SAK:n perhevapaamallin tapaan helpottaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ja vähentää tarvetta pitkiin yhtäjaksoisiin perhevapaisiin.

Isiä perhevapaille on tärkeää rohkaista kiintiöllä. Tasaamalla perhevapaiden käyttöä vanhempien välillä lisätään työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa.

Myös kaikki perheet on huomioitava uudistuksessa – SAK:n mallissa se onnistuu lisäämällä perheiden mahdollisuuksia valita, miten he järjestäisivät lapsen hoidon omassa tilanteessaan.

Lisäkustannuksia karttamalla ei ratkaista perheiden kaikkia ongelmia. Kun on kyse perheistä ja lapsista, sitä toivoisi, ettei uudistusta tehdä kiireellä ja jokaista senttiä laskien.

Hallituksen on harkittava vakavasti esimerkiksi vanhempainrahakauden pidentämistä, jotta toimeentulo perhevapaiden ajalla paranee, tarve kotihoidon tuelle vähenee ja isät kokevat vanhempainvapaalle jäämisen taloudellisesti mahdolliseksi.

Lisäksi on syytä harkita isyysrahan tason korottamista nykyisestä, jotta isiä tuetaan käyttämään heille kiintiöityjä vapaita. On tasa-arvon näkökulmasta väärin, että äitiysrahan tasossa on korotus, mutta vastaavaa korotusta ei ole isyysrahassa.

Jos hallitus haluaa lisätä myös varhaiskasvatuspalveluiden käyttöä, tulee myös siihen sijoittaa lisää rahaa, jotta palvelut ovat laadukkaat ja riittävät. On lapsen edun mukaista osallistua varhaiskasvatukseen, joka luo edellytykset lapsen kehitykselle ja oppimiselle.

Lasten osallistumista varhaiskasvatukseen tulee tukea asiakasmaksuja alentamalla, täyden subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttamalla sekä muuttamalla pitkällä tähtäimellä myös varhaiskasvatuksen täysin maksuttomaksi.

Tasapaino on mahdollista saavuttaa

Perhepolitiikassa on väistämättä kyse perheiden valintojen ohjaamisesta. Perhepolitiikan keinoin voidaan tavoitella muun muassa lasten hyvinvointia sekä tasa-arvoista perhe- ja työelämää. Esimerkiksi kiintiöillä voidaan ohjata isiä käyttämään vapaita enemmän ja kotihoidon tuella ohjata vanhempaa jäämään hoitamaan lasta kotiin varhaiskasvatuksen aloittamisen sijaan.

Perhevapaauudistuksessa on usein kyse myös arvovalinnoissa. Millä tavoin painotamme valinnanvapautta? Näemmekö naisten tasa-arvon parantamisen työelämässä yhtenä keskeisimpänä ongelmana ratkaista? Tuleeko isiä tukea perhevapaille kiintiöillä?

Eri arvostuksen kohteet eivät sulje toisiaan täysin pois. Tasapaino on mahdollista löytää myös perhepolitiikassa.

Tuuli Glantz
SAK:n sosiaalipoliittinen asiantuntija
Twitter @TuuliGlantz

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 8. marraskuuta 2017.