Kesälomalaisen dilemma − Kesälomaesimerkki paikallisesta sopimisesta

Blogi 29.06. 15:31 Kaukoranta Ilkka
SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta

Ilman ay-liikettä ja kollektiivista sopimista kesälomat olisivat selvästi lyhemmät ja ihmiset sen vuoksi onnettomampia. Joistakin työehdoista työmarkkinoiden pärjääjät pystyisivät sopimaan yksinkin (tämä ei kuitenkaan koske kaikkia, ks. blogi: Yksin olet palkkaneuvottelussa aina heikoilla), mutta uskon, että vuosilomien pituudesta sopimiseen yksilöllinen neuvottelu soveltuu poikkeuksellisen huonosti.

Ekonomistina kysymystä voi lähestyä peliteoreettisesti. Kyse on koordinaatio-ongelmasta: vaikka kaikki olisivat mielellään pidempään lomalla, niin pitkät lomat eivät kuitenkaan toteudu, jos samaan aikaan kullakin on kannustin vaatia muita vähemmän lomaa.

Tämä koordinaatio-ongelma konkretisoituu työnhakijoiden kilpaillessa työpaikoista. Pidän luontevana, että kahden muutoin tasavahvan hakijan hakiessa työpaikkaa työnantaja valitsisi ennemmin sen työhakijan, joka vaatii hiukan korkeampaa palkkaa, kuin sen, joka vaatii pidempää lomaa. Pitkän loman vaatiminen signaloi työnantajalle vähäisempää sitoutuneisuutta työpaikkaan, ja työnantaja tietysti haluaa mieluiten työntekijän, joka signaloi olevansa erityisen kiinnostunut juuri tarjotun työn tekemisestä.

Peliteoreettista valintaa voi konkretisoida tällaisella vangin dilemmastakin tutulla matriisilla, joka kuvastaa miten vihreä ja keltainen ihminen kilpailevat samasta työpaikasta ja valitsevat, vaativatko palkallista lomaa työhaastattelussa:

Jos kumpikaan työnhakija ei vaadi lomaa, niin molemmilla on yhtä hyvät mahdollisuudet haluamaansa työpaikkaan, mutta työpaikan saadessaan he eivät kuitenkaan saisi haluamaansa palkallista lomaa. Tuloksena ovat matriisin solun 1 vaihtoehdot: toinen on surullinen työtön ja toinen hiukan tyytymätön saadessaan työpaikan mutta ei palkallista lomaansa.

Jos taas pelkästään toinen hakija vaatii lomaa, niin hän jää kilpailussa työpaikasta jalkoihin, kun taas toinen saa työn, mutta ei haluamaansa lomaa. Tämä tulos on soluissa 2 ja 3, eli lomaa vaatinut on surullisena työttömänä ja työllistynyt on hiukan tyytymätön jäädessään ilman lomaa.

Ideaalitilanne olisi se, että molemmat työnhakijat vaativat lomaa. Silloinkin toinen jää valintatilanteessa surulliseksi työttömäksi, mutta työpaikan saanut on sentään onnellinen saadessaan myös oikeuden vuosilomaan.

Tuo ideaali ei kuitenkin ole mahdollinen ilman koordinaatiota, koska kummankin kannattaa työnhakutilanteessa parantaa omia mahdollisuuksiaan ilmoittamalla, että ei kaipaa lomaa. Varma työ ilman lomaa on kuitenkin parempi kuin epävarma työ loman kera.

Kieltäytymällä lomasta ei kuitenkaan lopulta saa varmaa työpaikkaa, koska kilpailijankin kannattaa kieltäytyä lomasta, jolloin ajaudutaan soluun 1, jossa kilpaillaan tasaväkisesti työpaikasta, jonka ehdot eivät kuitenkaan tee työllistynyttäkään onnelliseksi.

Ratkaisu tähän on tietysti se, että työntekijät eivät vaadi lomaoikeuksiaan yksilöllisesti, vaan niistä sovitaan keskistetysti joko työehtosopimuksilla tai lainsäädännöllä.

Sama koordinaation tarve koskee jossain määrin tietysti myös yrityksiä. Toimintojen alasajo tai vähentäminen kesän ajaksi on olennaisesti helpompaa, jos tietää kilpailijoiden tekevän samoin. Sen takia on helpompi suostua työntekijöiden lomatoiveisiin kun tietää, että myös muiden yritysten työntekijät lomailevat.

Tämä ei ole pelkkää teoriaa, vaan vertailemalla eri maita nähdään, että kollektiivinen työehdoista sopiminen on yhteydessä pidempiin lomiin.

Lähde: OECD ja Maailmanpankki

Ääriesimerkki on Yhdysvallat, joissa kollektiivinen sopiminen on harvinaista ja lakisääteistä vuosilomaa ei ole ollenkaan. Sopimuksiin perustuen kuitenkin noin kolmeneljäsosalla työntekijöistä on Yhdysvalloissakin jonkinlainen vuosiloma, mutta keskimääräinen vuosiloma on vain 10 päivää (lähde: Cepr, Center for economic and Policy Research). Kun keskustelee aiheesta amerikkalaisten kanssa, niin valtaosa tuntuu kuitenkin kadehtivan eurooppalaisten pidempiä lomia. Sellaista ei kuitenkaan kehtaa työnantajalta pyytää, eikä työnantajan tarvitse yleensä yksittäisen työntekijän pyyntöön suostuakaan.

Lomatkin on siis asia, jota meillä ei olisi ilman kollektiiviseen sopimiseen perustuvaa työmarkkinamallia. Nautitaan siis kesästä ja yhdessä sovituista kesälomista!

Me ay-liikkeessä jatkamme työn tekemistä sen eteen, että entistä useampi työntekijä, myös pätkätyöläinen, saisi ansaitun lomansa.