Kaikki lobbaa

Blogi 04.12.2017 10:00 Järvinen Harri
SAK:n yhteyspäällikkö Harri Järvinen

Nelisen vuotta sitten kirjoitin vaikuttamisesta – lobbaamisesta – Helsingin Sanomiin. Rohkenin verrata vaikuttamista hengittämiseen. Yritin ehkä vähän naiivillakin tavalla avata asiaa. Arkipäiväistää välillä mystiseksi tai jopa epäilyttäväksi väitettyä toimintaa.

Halusin kertoa, että esimerkiksi itselläni on monta roolia, joissa haluan vaikuttaa paremman huomisen puolesta. Teen sitä muun muassa miehenä, isänä, puolisona, naapurina, työkaverina, keilaajana, Kuuusankoski-fanina, vantaalaisena, suomalaisena, eurooppalaisena ja tietenkin työni puolesta SAK:n yhteyspäällikkönä.

Eli kuten huomataan: ihmisten välinen normaali, päivittäinen kanssakäyminen on aina enemmän tai vähemmän vaikuttamista. Ei aina edes tietoista, mutta vaikuttamista yhtä kaikki.

Avoimuus on tätä päivää.

Viime kuukausina vaikuttaminen on taas noussut keskusteluun. Tälläkin kertaa kyse on ollut siitä, pitäisikö ammattimainen vaikuttaminen saada rekisteröityä. Vastaukseni on myönteinen. SAK on myös vaikuttamisessa avoimuuden kannalla.

Meidän edunvalvontatavoitteemme valmistellaan demokraattisesti eikä niissä ole mitään salattavaa. Se, että niitä halutaan edistää vaikkapa ministerin työhuoneessa tai eduskunnan kammareissa, ei tee asiasta yhtään ongelmallisempaa. Avoimuus on tätä päivää.

Toki voi olla, että rekisteröinnistä syntyy myös keskustelua, kriittistäkin. Paljon riippuu siitä, mitä rekisteriin ollaan laittamassa. Ovatko kaikki halukkaita kertomaan, mitä vaikuttamistapaamisessa esimerkiksi sovittiin ja mitkä ovat mahdolliset seuraavat toimet asiassa.

Oman mausteensa asiaan tuo media. Luulen, että saamme jatkossa lukea, kuka on tavannut ketäkin ja missäkin asiassa. Näistä muka-paljastuksista voi tulla samanlaista kansanhuvia kuin vaikkapa verotietojen ja kansanedustajien taksimatkakulujen julkaisemisesta. Mutta siitä vaan! Taisin jo mainitakin, että avoimuus on tätä päivää.

Harri Järvinen
Kirjoittaja on SAK:n yhteyspäällikkö
harri.jarvinen@sak.fi

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Kouvolan Sanomissa 4. joulukuuta 2017.