Kysymyksiä ja vastauksia eläkkeistä ja niiden uudistamisesta

SAK - 04.03.2009 - 12:58

Eikö SAK halua, että ihmiset pysyisivät työelämässä nykyistä kauemmin?

Kyllä haluaa ja SAK on sitoutunut omalta osaltaan nostamaan keskimääräistä eläkkeellejäämisikää. Hallituksen nyt tarjoama yksioikoinen yleisen eläkeiän nosto ei johda työurien edelleen pidentämiseen.

Miksi ihmiset jäävät liian aikaisin eläkkeelle?

Keskeisiä ongelmia ovat työkyvyn menettäminen ja ikääntyneiden työntekijöiden irtisanomiset.

Työkyvyttömyyseläkkeelle joutuminen eli siis terveyden menettäminen on merkittävin syy eläkkeen alkamiseen ennen vanhuuseläkeikää. Yli neljännesmiljoona suomalaista on työkyvyttömyyseläkkeellä. Työkyvyttömyyseläkkeelle ei voi omalla ilmoituksella jäädä, tarkka lääketieteellinen arviointi jäljellä olevasta työkyvystä ratkaisee. Viime vuosina suurimmat tautiryhmät alkavissa työkyvyttömyyseläkkeissä ovat olleet mielenterveyden sairaudet ja erityisesti masennus, tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja sydän- ja verisuonisairaudet.

Toinen merkittävä syy joutua ennen aikaisesti ulos työelämästä on se, että saneerauksissa työantajat irtisanovat väkeä vanhemmasta päästä.

Miksi eläkeiän siirto kahdella vuodella on niin iso asia? Eikö ole aivan sama pääseekö eläkkeelle 65- tai 63-vuotiaana?

Kaksi vuotta on pitkä aika työelämässä, jos työntekijän jaksaminen on vaakalaudalla. Hallituksen aikeet eläkeiän nostamisesta kahdella vuodella koskee mm. kymmeniä tuhansia naisia ja miehiä, jotka ovat aloittaneet vakituisen työnteon reilusti alle parikymppisinä. Useimmat ovat olleet työelämässä 35 -40 vuotta. Erityisesti heille eläkeiän nostaminen on katkera potku.

Uudistus voi asettaa myös ihmisiä eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi täsmälleen samanlaisen työuran tehneet ja samalla hetkellä eläkkeelle jäävät ihmiset voivat saada erilaisen eläkkeen, jos he ovat syntyneet eri vuosina.

Millä keinoin työllisyysastetta saataisiin nostettua?

Ensisijaista on, että työpaikkoja ylipäätään on ja taantumasta päästään nopeasti ylös. Samalla on varmistettava, että ihmiset jaksavat olla mukana työelämässä vanhuuseläkeikään asti. Työnantajien kannusteisiin irtisanoa ikääntynyttä työvoimaa on myös puututtava.

Jos halutaan nostaa erityisesti ikääntyvien työllisyysasteita, työpaikoilla on oltava valmiutta järjestää työtehtäviä ja työaikaoja ikääntyville sopiviksi, tuettava positiivisin keinoin työssä jaksamista ja parannettava johtamista. Lisäksi on koko ajan pidettävä huolta terveyden säilymisestä ja työelämässä tarvittavien tietojen ja taitojen täydentämisestä. Työkykyinen ja osaava työntekijä haluaa osallistua työntekoon iänkin karttuessa.

Ikääntyneiden työllisyysastetta voidaan parantaa myös vähentämällä työnantajien kannusteita irtisanoa ikääntyneitä työntekijöitään. Keinona voi tulla kysymykseen esim. työnantajan työttömyysturvan lisäpäivistä maksaman omavastuuosuuden kasvattaminen. Sen avulla työnantajat saataisiin paremmin mukaan kantamaan ikääntyneiden työttömyydestä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia.

Miten joustavan eläkeiän alarajan nosto 63 vuodesta 65 vuoteen vaikuttaisi eläkkeelle jäämiseen?

Vaikutus todelliseen eläköitymisikään olisi olematon tai jopa negatiivinen. Vain pieni osa palkansaajista jatkaa töissä vanhuuseläkeikään asti, eikä yleisen eläkeiän nosto vaikuta ennen sitä työelämästä pois jääviin. Tärkeintä olisi varmistaa, että yhä useampi jaksaa työelämässä edes vanhuuseläkeiän alarajaan asti. Nykyinen 63-vuotiaana alkava joustava eläkeikä mahdollistaa pitkän työuran tehneille poistumisen työelämästä vanhuuseläkkeen kautta hieman varhemmin, mutta työssään jaksavilla on mahdollisuus ja kannustin jatkaa töissä enimmillään 68-vuotiaaksi asti.

Onko eläkeiän nosto välttämätöntä eläkkeiden rahoituksen turvaamiseksi? Eikö SAK halua kantaa vastuuta eläkevarojen riittävyydestä?

Yleisen eläkeiän nosto ei ole välttämätöntä eläkkeiden rahoituksen turvaamiseksi. SAK on kantanut vastuunsa sopimalla tammikuussa 2009 yhdessä muiden työmarkkinajärjestöjen kanssa työeläkemaksujen korotuksesta. Tähän myös hallitus oli sitoutunut.

Tämä korotus vahvistaa työeläkkeiden rahoitusta myös ikääntyneen väestön olosuhteissa. Työeläkejärjestelmään on koko sen olemassaolon ajan kerätty enemmän maksuja kuin siitä on maksettu eläkkeitä. Sen seurauksena työeläkerahastoihin on karttunut mittava varallisuus, jota voidaan tulevaisuudessa käyttää eläkkeiden rahoitukseen.

Eläkkeiden rahoitus on sitä varmemmalla pohjalla, mitä useampi suomalainen nainen ja mies on työssä. Vuoden 2005 eläkeuudistuksen merkittävä innovaatio oli juuri joustava vanhuuseläkeikä, jonka tavoitteena on saada työntekijät jatkamaan ja jaksamaan töissä vähintään 63 vuoden ikään. Tässä on myös onnistuttu, sillä yli 60-vuotiaiden työllisyysasteet ovat nousseet merkittävästi viime vuosina.

Minkä ikäisenä suomalaiset poistuvat työelämästä?

Vain pieni osa työvoimasta jaksaa nykyisinkään työelämässä vanhuuseläkeikään asti. Vuoden 2005 eläkeratkaisun ansiosta kehitys on kuitenkin ollut parempaan päin. Yli 50-vuotiaiden eläkkeelle lähdön keski-ikä on jo 61,4 vuotta, vaikka keskimääräinen eläkkeellejäämisikä onkin Suomessa nykyisin hieman alle 60 vuotta.

Tehdäänkö Suomessa vähemmän töitä kuin muissa Pohjoismaissa?

Työssä olevat tekevät Suomessa merkittävästi enemmän töitä kuin muissa Pohjoismaissa. Pelkkä työllisyysasteiden vertailu ei anna riittävän kattavaa kuvaa työllisyyden eroista. Muiden Pohjoismaiden ikääntyneiden korkeaa työllisyysastetta selittää osaltaan osa-aikatyön ja osa-aikaisten eläkejärjestelyjen yleisyys. Niissä on siis Suomea suurempi osa ihmisistä töissä, mutta töissä olevat tekevät töitä vähemmän kuin suomalaiset.

Suomessa työllisyysaste on muita Pohjoismaita alhaisempi, mutta tehdyt työtunnit kärkitasoa. Tämä on osasyy suomalaisten varhaiseen poistumiseen työelämästä: koska työssä olevat tekevät töitä Suomessa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa, he eivät jaksa olla mukana työelämässä yhtä pitkään kuin muualla.

Miksi SAK ei ole tyytyväinen maan hallituksen toimintatapaan eläkeikäkysymyksessä?

Eläkeiän yksioikoinen nosto ei paranna iäkkäiden työllisyysastetta eikä siten vahvista eläke- ja muun sosiaaliturvan rahoitusta. Hallitus on osoittanut huonoa harkintaa ja työelämän realiteettien tuntemattomuutta, kun se on käynyt hartaasti ja huolella valmistellun eläkereformin yhden peruselementin eli joustavan eläkeiän kimppuun.

Ennen kokematonta on myös tapa ohittaa asioiden yhteinen valmistelu ja siirtyminen yhdessä sopimisen kulttuurista saneluun.

Työmarkkinajärjestöt pääsivät viime tammikuussa sopuun useista ansiosidonnaisen sosiaaliturvan uudistamisen kysymyksistä. Hallitus ja sosiaaliturvaa uudistava Sata-komitea yhtyivät tuolloin sopimukseen ja sitoutuivat sen toteuttamiseen. Vain muutamaa viikkoa myöhemmin hallitus ilmoitti uusista linjauksista. Tämä asetti hallituksen aseman sopimuskumppanina kyseenalaiseksi.

Miksi SAK:n ja palkansaajien edustajien pitää olla mukana päättämässä eläkeasioista? Eivätkö nämä asiat kuulu demokraattisesti valituille kansanedustajille ja hallitukselle?

Työeläkkeet rahoitetaan kokonaan palkansaajien ja työnantajien eläkevakuutusmaksuilla ja lopulta on kyse työntekijöiden toimeentulosta työuran jälkeen. Siksi on luontevaa, että heidän edustajansa ovat mukana eläkkeitä koskevassa päätöksenteossa. Lopullinen lainsäädäntövalta on aina eduskunnalla.

Eläke- ja muun sosiaaliturvan sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus riippuu keskeisesti siitä, onko suomalaisilla naisilla ja miehillä töitä. Eläkkeet rahoitetaan työn tuloksista eli palkkaperusteisilla maksuilla. Siksi on tärkeää, että työntekijöiden edustajat kuten myös työnantajien edustajat ovat mukana neuvottelemassa eläketurvaan tehtävistä muutoksista. Näin on myös toimittu 1960-luvun alusta lähtien, jolloin työeläkejärjestelmä luotiin työntekijöiden vanhuusajan toimeentulon turvaksi. Hallitus vastaa eläkelakien valmistelusta, ja eduskunta säätää lait.

Tilastotietoa ikääntyneiden työllisyydestä ja yhteenveto ikääntyneiden sosiaaliturvasta (pdf)

TULOSTA

Jaa kirjanmerkki