SAK:n johtaja Annika Rönni-Sällinen vastaa kolmeen kysymykseen työehtosopimusten yleissitovuudesta.

1. Miksi työehtosopimusten yleissitovuus on palkansaajille tärkeä?

– Yleissitovuus turvaa työnteon vähimmäisehdot. Siitä luopuminen tarkoittaa työntekijöiden työehtojen heikentymistä. Monet palkansaajien edut perustuvat työehtosopimuksiin. Niissä on sovittu varsinaisen palkan ja sen osien lisäksi esimerkiksi sairausajanpalkasta, äitiys- ja isyysvapaan palkasta ja lomarahoista.

– Myös palkkasyrjintä voisi lisääntyä ja palkkaerot kasvaa. Erityisen haavoittuvassa asemassa työmarkkinoilla ovat nuoret ja maahanmuuttajat. Heihin kohdistuvat kaikkein räikeimmät hyväksikäyttötapaukset.

2. Jäykistääkö yleissitovuus työmarkkinoita kuten ajoittain väitetään?

– Ei jäykistä. Yleissitovat työehtosopimukset päinvastoin tuovat alakohtaista joustoa. Useista laissa säädetyistä työehdoista voidaan työehtosopimuksilla poiketa niin, että työntekijät tinkivät eduistaan.

– Työehtosopimusten yleissitovuus estää myös yritysten välistä epäreilua kilpailua. Ilman yleissitovuutta saman alan yritykset saattaisivat alkaa kilpailla työn hinnalla eli palkkoja polkemalla. Palkkojen määräytyminen työnantajayrityksen kannattavuuden perusteella haittaisi ajan myötä talouskasvua.

3. Miksi yleissitovuutta ei ole järkevää korvata minimipalkkalainsäädännöllä?

– Jos yleissitovuutta ei olisi, työehdoista pitäisi määrätä nykyistä yksityiskohtaisemmin lainsäädännössä. Tämä jos mikä jäykistäisi työmarkkinoita.

– Laissa määrätty minimipalkka määrittäisi vain yhden alimman palkan. Sen sijaan työehtosopimuksissa vähimmäispalkat määritellään tehtävän tai tehtävän vaativuuden mukaisesti samoin kuin erilaiset muut palkkaan liittyvät elementit, kuten työaikalisät.

Pirjo Pajunen