Syrjintä työnhaussa tai työssä on tuttua vammaisille, mutta vain pieni osa siitä tulee esiin. Syrjintää ei tunnisteta eikä moni työnantaja tiedä, että hänellä on velvollisuus mukauttaa työtä, jos työntekijän vamma sitä edellyttää.

Vammaiset ihmiset kokevat tuoreen selvityksen mukaan paljon syrjintää työelämässä, mutta he ilmoittavat siitä vain harvoin viranomaisille.

– Paljon tapauksia jää piiloon, esiin tulee vain jäävuoren huippu, arvioi myös SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun ja oikeusministeriön verkkokyselynä ja haastatteluina tekemään selvitykseen vastanneista vammaisista yli 60 prosenttia kertoi kokeneensa syrjintää jollakin elämänalueella kuluneen vuoden aikana. Useimmin mainitut syyt olivat vammaisuus, terveydentila ja ikä.

Vastanneista noin puolet oli sitä mieltä, että asenneilmapiiri Suomessa on vammaisia kohtaan huono tai erittäin huono. Vastaajien mukaan erityisen huonoja asenteet ovat työpaikoilla ja syrjintään syyllistyvät työnantajien ohella myös työntekijät.

Anu-Tuija Lehto huomauttaa, että työpaikoilla, joilla on vähintään 30 työntekijää, pitää olla yhdenvertaisuussuunnitelma. Lisäksi kaikilla työpaikoilla on tehtävä työsuojelun toimintaohjelma.

– Ohjelmia laadittaessa on luontevaa miettiä, toteutuuko syrjimättömyys meidän työpaikalla. Myös alle 30 työntekijän työpaikoilla työnantajalla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta.

Työnantaja epäsi avun vaikka tiesi vammasta

Etelä-Suomen työsuojeluviranomainen selvitti viime vuonna seitsemän vammaisuuteen liittyvää tapausta, mikä oli enemmän kuin aikaisempina vuosina. Neljässä tapauksessa työnantajan todettiin syyllistyneen syrjintään. Kaikissa seitsemässä tapauksessa selvitystä lähdettiin tekemään yhteydenoton perusteella.

Työsuojeluviranomaisen tarkastuksissa arvioitiin muun muassa sitä, onko työnantaja tehnyt kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi suoriutua työtehtävistä yhdenvertaisesti muiden kanssa. Yhdenvertaisuuslain mukaan työn kohtuullisten mukautusten epääminen on syrjintää.

Tarkastuksissa paljastui, että työnantajat tuntevat huonosti velvollisuutta mukauttaa työtä ja työympäristöä. Esimerkiksi yhdessä syrjintätapauksessa työntekijällä oli fyysiseen vammaan liittyviä rajoitteita, joista työnantaja oli tietoinen. Työantaja epäsi avun, mutta edellytti kuitenkin sellaisten työtehtävien tekemistä, joihin työntekijä ei ilman apua kyennyt.

Asenteiden muututtava – myönteisiäkin esimerkkejä on

Työnhakijaksi ilmoittautuminen on viime vuosina ollut mahdollista myös työkyvyttömyys- tai kansaneläkeläisille. Silti vammaisten työllisyysaste ei ole parantunut.

Enemmistö yhdenvertaisuusvaltuutetun ja oikeusministeriön kyselyyn vastanneista koki, että vammaisuus asettaa heidät työnhakijana muita heikompaan asemaan. Työnhaussa syrjintää oli kokenut 67 prosenttia vastanneista.

Suomessa vain noin 17–20 prosenttia työikäisistä vammaisista on palkkatyössä. Esimerkiksi Tanskassa, Itävallassa, Saksassa ja Belgiassa vammaisten työllisyysaste on noin 60 prosenttia.

Vammaiset mutta työkykyiset ihmiset on otettava nykyistä paremmin mukaan työelämään, jos työuria halutaan pidentää. Anu-Tuija Lehto patistaa työnantajia muuttamaan asennettaan.

– Tiukentuneet tehokkuusvaatimukset näkyvät niin, että työntekijöiden halutaan olevan mahdollisimman tuottavia eikä esimerkiksi vammaisia työnhakijoita edes kutsuta työhaastatteluun.

Onneksi toisenlaisiakin esimerkkejä löytyy.

– On työpaikkoja, joissa työtä helpotetaan, jos työntekijällä ilmenee terveydellisiä ongelmia tai tehtävään palkataan osaamiseltaan paras ihminen huolimatta vammasta.

Pirjo Pajunen