Tykkään työstäni rekankuljettajana. Tämä on ollut haaveammattini jo pikkupoikana, kertoo Mikko Markkanen, jolle luovutettiin Duunari-stipendi SAK-päivillä Kuopiossa.

Mikko Markkasen työura on ollut Halpa-Hallilla, siellä hän oli aikoinaan kesätöissä. Silloin hän ajoi trukkia, joka ammattiin opiskelun myötä on vaihtunut rekaksi. Rekka-auton ratissa on mennyt jo kuusi vuotta.

– Minusta ei olisi tuolin ja pöydän väliin, mutta ratin ja istuimen välissä työ ja näkymät ovat huomattavasti vaihtelevampia.

Markkanen ajaa rekalla tavaraa Kokkolan Halpa-Hallin keskusvarastosta Halpa-Halleihin pitkin maata, aina pohjoiseen Tornioon ja itäiseen Kuopioon saakka. Rekan kyydissä kulkee kaikkea kaupoissa myytävää tavaraa.

Halpa-Hallin rekankuljettajat tekevät kolmivuorotyötä. Markkasen mukaan kaikkein raskaimpia ovat yövuorot, kun ne vielä alkavat kello kaksi aamuyöllä. Näin uni jää väkisin katkonaiseksi ja lyhyeksi, vaikka kuinka yrittäisi mennä aikaisin nukkumaan.

Duunaristipendi aktiivisille nuorille

SAK myöntää Duunari-stipendin vuosittain nuorelle, joka osoittaa duunarihenkeä ja toimii aktiivisesti yhteiskunnassa. Näin halutaan nostaa ammatillisen osaamisen arvostusta.

Mikko Markkanen. Kuva Timo HartikainenTapasin Kuopiossa leppoisan nuoren ensin nuorten tapahtumassa. Sitten seuraavana aamuna SAK-päivillä valokuvattavaksi astui stipendijuhlallisuuksiin osallistuva puku päällä ja solmio kaulassa.

– En oikein tunne oloani kotoisaksi näissä vaatteissa, valitteli Mikko Markkanen ja kääntyili tunnollisesti valokuvaajan ohjeiden mukaan.

Näkee selvästi, että farkut ja villapaita ovat Mikolle luontevampi asu. Pönöttämisen kukkapuskan kanssa Kuopion musiikkikeskuksen lavalla hän kestää, mutta oikeasti taitaa viihtyä paremmin ammattiosaston kavereiden kanssa kokkolalaisten huoltohallissa tai kouluissa, joissa hän käy kertomassa opiskelijoille rekkakuskin työstä, työelämästä ja ay-liikkeestä.

Jäsenyys itsestään selvää

Mikko Markkaselle AKT:n jäsenyys on ollut itsestäänselvyys. Hän liittyi opiskeluaikana liittoon opiskelijajäseneksi. Sitten työuran alettua ay-toimintakin alkoi kiinnostaa.

– Opiskelen näitä asioita nyt näissä nuorisohommissa. Liiton nuorisovaliokunnassa tapaan ay-väkeä eri puolilta maata ja siellä saa ideoita toimintaan, toteaa Markkanen, joka arveli, ettei vielä olisi valmis luottamusmieheksi, mutta ei sulje sitä pestiä pois joskus tulevaisuudessa.

– Meillä on kotona puhuttu ay-asioista ja isä on Kokkolan ammattiosaston puheenjohtaja. Tämäkin on tainnut hieman sysätä minua ay-asioiden pariin. Nyt ammattiosaston nuorisovastaavana yritän saada nuoria mukaan toimintaan.

– Ei tämä kuitenkaan hirveän helppoa ole. Nuorilla on paljon muutakin tekemistä. Meillä on vetovoimana huoltohalli, joka kiinnostaa toki autoalan nuoria. Ammattiosasto on kunnostanut vanhan huoltoaseman huoltohalliksi ja toimistoksi.

Kouluissa Markkanen käy mielellään. Alan opiskelijoilla on paljon kysyttävää jo ammatissa olevilta. Heitä kiinnostavat etenkin palkkaus ja työolot. Jo työssä olevan nuoren mielipiteitä kuunnellaan hyvin.

– Olenkin ajatellut, että seuraavaksi pitäisi sopia opettajien kanssa, että alan opiskelijat tulisivat tutustumaan meidän huoltohalliin ja samalla voitaisiin keskustella alan asioista ja ammattiosaston toiminnasta, Markkanen toteaa.

Aino Pietarinen