Jokaisella palkansaajalla pitää olla oikeus riittävään palautumiseen työn rasituksista. Tämä on tärkeää pitää mielessä, kun työaikalakia uudistetaan, muistuttaa tutkijaprofessori Mikko Härmä Työterveyslaitokselta.

Työajat vaikuttavat terveyteen enemmän kuin luulemme. Lyhyen aikavälin riskejä on vaikea havaita, ja sen vuoksi työajoille tarvitaan tutkimukseen perustuvat lakisääteiset rajat, tutkijaprofessori Mikko Härmä tähdentää.Mikko Härmä. Kuva Patrik Lindström

– Kolmivuorotyö lisää esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien sekä kakkostyypin diabeteksen vaaraa. Myös syöpäriski mahdollisesti kasvaa, naisilla esimerkiksi rintasyövän ja miehillä eturauhassyövän riski.

Liian pitkä työaika ja riittämätön lepo kasvattavat terveysriskejä, vaikka ihminen ei tekisikään yötyötä. Siksi EU:n työaikadirektiivissä säädetään, että jokaisen työntekijän on saatava vähintään yhdentoistatunnin yhtäjaksoinen vuorokautinen palautumisjakso.

– Yksitoista tuntia on vähimmäismäärä, jonka ihminen tarvitsee palautuakseen.

EU-direktiivin mukaan keskimääräinen työaika saa olla korkeintaan 48 tuntia viikossa ylitöineen. Tutkimusten mukaan sydän- ja verisuonitautien, kuten sepelvaltimotaudin ja sydäninfarktin, sekä kakkostyypin diabeteksen riski kasvaa, jos työskentelee yli 50–55 tuntia viikossa.

– Sitä paitsi toimintakyky kärsii, mikä heikentää työsuoritusta. Myös tapaturmariski kasvaa, Mikko Härmä sanoo.

 Lisää vaikutusmahdollisuuksia työntekijöille

Työterveyslaitos korostaa, että lakisääteisiä työ- ja lepoaikarajoja tarvitaan edelleen, mutta työajoista voidaan sopia nykyistä enemmän paikallisesti. Mikko Härmän mukaan on tärkeää, että työntekijät voivat vaikuttaa päätöksentekoon ja työaikoja suunniteltaessa kuullaan myös työsuojelu- ja työterveysasiantuntijoita.

Työntekijät ja työnantajat tarkoittavat usein eri asioita puhuessaan joustavista työajoista. Työnantajat haluavat sovittaa työajat asiakkaiden ja yrityksen tarpeisiin, mikä voi lisätä työaikojen kuormittavuutta. Työntekijät puolestaan haluavat työaikojen joustavan heidän omien tarpeidensa mukaisesti.

– On tärkeää, että työntekijät voivat vaikuttaa omiin työaikoihinsa yhdessä sovituissa rajoissa. Meillä on näyttöä siitä, että se vaikuttaa koettuun terveyteen ja saa työntekijän tuntemaan, että hän voi hallita työn ja muun elämän usein vaativaa yhteensovittamista. Härmän mukaan hyvä työaikojen hallinta vähentää sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyseläkkeitä sekä edistää työnteon jatkamista alimman vanhuuseläkeiän jälkeen.

Yhteistä suunnittelua ja riittävästi sijaisia

Mikko Härmä suosittelee, että työpaikoilla suunniteltaisiin yhdessä työvuoroja. Tätä varten on olemassa verkkopohjaisia työkaluja.

– Suunnittelusta tulee työntekijöille ja työnantajalle yhteinen haaste sen sijaan että se olisi vain esimiehen tehtävä. Osapuolet kuuntelevat toisiaan, toiveet huomioidaan ja työaikoja tarkistetaan tarvittaessa. Tästä hyötyy myös työnantaja, sillä osallistumisen kautta koko työyhteisö ottaa vastuuta töiden jakamisesta. Hankalat työvuorot on helpompi hyväksyä, kun näkee, ettei kokonaisuus toimi ilman kompromisseja.

Monilla työpaikoilla työntekijöiden määrä on minimissä, mikä huolestuttaa Mikko Härmää. Jos joku sairastuu, muiden työmäärä ja kuormitus kasvaa, mikä voi pahimmillaan aiheuttaa ketjureaktion sairauspoissaoloissa.

– Erityisesti vuorotyössä tarvitaan varahenkilöitä. Paperilla tämä voi näyttää työnantajasta kalliilta, mutta käytännössä se tulee usein halvemmaksi kuin tuplavuorojen teettäminen. Ylityötunnit nostavat palkkakustannuksia. Jos sairauspoissaolot lähtevät nousuun, työnantaja häviää selvää rahaa.

Jonny Smeds