Osa työnantajista hoitaa samapalkkaisuuden edistämiseen liittyvät velvoitteensa puolivillaisesti. Taustalla on tutkija Milja Saaren mukaan syvään juurtuneita asenteita ja liian löysä laki.

Tasa-arvopolitiikan tutkijan näkökulmasta Suomella on vielä paljon parannettavaa samapalkkaisuusasioissa. Palkkatasa-arvosta väitellyt Milja Saari Helsingin yliopistosta on huolissaan siitä, että nykyhallitus edistää maamme kilpailukykyä tasa-arvon kustannuksella.

– Esimerkiksi naisvaltaisen julkisen sektorin lomarahaleikkaukset ovat valtiolta päätös, joka kasvattaa palkkaeriarvoisuutta.

Tilastot kertovat, että naisten keskimääräiset kuukausiansiot olivat toissa vuonna noin 83 prosenttia miesten tuloista. Palkkaero oli suurin yksityisellä sektorilla ja pienin kunnissa. Kansainvälisessä vertailussa sukupuolten välinen palkkaero on Suomessa suurempi kuin EU-maissa keskimäärin.

Naisten alhaisempaan ansiotasoon on Saaren mukaan monia syitä, joista yksi merkittävimmistä on naisten tekemän työn aliarvostus. Tämä näkyy esimerkiksi henkilökohtaisissa palkanlisissä: ihmisten hoitamisesta maksetaan kitsaammin kuin koneiden hoitamisesta.

Naisille tulee myös miehiä enemmän katkoksia työuralla, koska he jäävät pienemmän palkkansa vuoksi herkemmin kotiin hoitamaan lapsia. Kyse on palkkaeriarvoisuutta ruokkivasta kierteestä.

Kunnissa hyviä kokemuksia palkkakartoituksista

Työpaikoilla on pikkuhiljaa havahduttu kiinnittämään huomiota tasa-arvotyöhön.

Taustalla on pari vuotta sitten uudistettu tasa-arvolaki, joka edellyttää työnantajilta entistä aktiivisempia toimia naisten ja miesten palkkaeron kaventamiseksi. Asiaan ovat pureutuneet myös hallituksen ja työmarkkinakeskusjärjestöjen samapalkkaisuusohjelmat.

Jyväskylän kaupunki on ottanut henkilöstön hyvin mukaan tasa-arvosuunnitelman tekemiseen, sanoo kaupungin perusturvan työsuojeluvaltuutettu Sami Haapakoski.

– Olimme tasaveroisina mukana alusta alkaen. Keskustelua tuli paljon, ja se oli mielestäni hedelmällistä. Palkkakartoituksen teki työnantajan edustaja, ja me saimme kommentoida, mitä kaikkea laskennassa tulisi ottaa huomioon. Työtä tehtiin ihan hyvässä hengessä.

Räikeitä epäkohtia ei viime vuonna tehdyssä kartoituksessa ilmennyt. Petrattavaa olisi Haapakosken mukaan lähinnä henkilökohtaisissa lisissä, joita esimiehet esittävät naisvaltaisilla aloilla kitsaammin kuin miesvaltaisilla aloilla.

Turun kaupunki laati tasa-arvosuunnitelmansa pari vuotta sitten virkamiesten johdolla. Palkkoja kaupunki on kartoittanut vuosien varrella sekä omin että ulkopuolisin voimin.

Tuoreimmassa kartoituksessa perusteettomia palkkaeroja ei juuri havaittu, kertoo henkilöstösuunnittelija Vuokko Puljujärvi, joka toimii kaupungin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnassa esittelijänä.

– Meillä on työn vaativuuteen perustuva palkkausjärjestelmä, joka jo sinänsä edistää tasa-arvoa. Uskon, että säännöllinen työn vaativuuden arviointi poistaa epäkohtia, jos niitä havaitaan, Puljujärvi sanoo.

Laki kaipaa uudistamista

Miten palkkaeroa sitten voitaisiin kuroa umpeen? Tutkija Milja Saari sanoo, että tasa-arvosuunnitelma ja palkkakartoitukset ovat työhön hyviä välineitä, mutta nykylaki ei mahdollista niiden täysipainoista hyödyntämistä.

Luottamusmiehet eivät saa palkoista niin yksityiskohtaista tietoa, että palkkojen kunnollinen vertailu yli työehto- ja palkkasopimusrajojen onnistuisi. Palkkasyrjintäepäilyissä harva uskaltaa antaa luottamusmiehelle lupaa viedä asiaa eteenpäin, koska seuraukset pelottavat.

Jos työnantaja laiminlyö tasa-arvosuunnitteluvelvoitteensa, henkilöstön edustaja voi vaatia asian korjaamista ammattiliittonsa ja viime kädessä tasa-arvovaltuutetun avustuksella. Kaikki tapaukset eivät kuitenkaan tule ilmi heikon valvonnan takia.

Saaren mielestä Suomeen pitäisi saada työntekijöille oikeus joukkokanteeseen ja tasa-arvolakiin henkilöstön edustajan oikeus saada keskipalkkojen lisäksi tiedot palkanosittain ja tieto kunkin vertailuryhmän pienimmästä ja suurimmasta palkasta. Palkkakartoituksessa pitäisi pystyä tarkastelemaan palkkoja myös iän ja tehtävänimikkeiden mukaan.

Tutkija kannustaa kansalaisia puhumaan palkoista avoimesti ja puolustamaan yleissitovia työehtosopimuksia. Paikallisen sopimisen laajeneminen johtaisi hänen mukaansa helposti tessin alittaviin palkkoihin, mikä repisi sukupuolten palkkakuilua entistä suuremmaksi.

Saari toivoo, että työmarkkinajärjestöt ja julkinen valta tomeroituvat yhdessä puolustamaan oikeusjärjestelmää.

– Syrjimätön palkkaus on ihmisen perusoikeus, hän muistuttaa.

Minna Hotokka