Ansku Nieminen toivoo, että tulevaisuudessa hänellä olisi työpaikka, jossa työ olisi vaativaa, mutta kohtelu inhimillistä ja kannustavaa. Mielenterveyden ongelmat ovat vaikeuttaneet Niemisen pärjäämistä työelämässä.

 Työyhteisöltä Ansku Nieminen odottaa hyvää yhteishenkeä, reilua suhtautumista työkavereihin sekä ilmapiiriä, jossa muista ei juoruilla selän takana.

Työkokemusta jo yhden tutkinnon suorittaneella Niemisellä on vain vähän. Kokemusta on kertynyt muun muassa koulunkäyntiavustajan sijaisuuksista.

Työn tekemistä on vaikeuttanut opiskeluaikana todettu vaikea masennus, unihäiriöt ja pehmytkudosreuma. Lisäksi hänellä on muun muassa koulukiusaamisen seurauksena vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa.

– Totta kai haluaisin olla töissä, ja kun työtä ei ole, se masentaa, Nieminen sanoo.

Hän luettelee monta hyvää työn elämään tuomaa asiaa.

– Omanarvontunto nousee, kun voi olla hyödyksi yhteiskunnalle. Työssä syntyy sosiaalisia verkostoja ja se tuo arkeen hyviä rutiineita.

Ansku Nieminen tarkentaa, että hän varmasti saisi nytkin jotakin työtä, mutta oma jaksaminen epäilyttää toistaiseksi. Reumakin asettaa rajoituksia sille, mitä työtä voi tehdä.

Työhaastattelu arveluttaa.

– Pelkään, että minulta kysytään, miksi työhistoriani on niin lyhyt. Tiedän, että minun ei tarvitse kertoa sairaudestani, mutta pystyisinkö olemaan kertomatta. En halua valehdella, mutta vaikeutuisiko työn saanti, jos olisin rehellinen, Nieminen miettii.

Hänellä on aiemmalta työpaikalta ikävä kokemus, kun työnantaja kysyi suoraan, mikä mielenterveyden diagnoosi Niemisellä on.

– Siinä tilanteessa en osannut puolustaa itseäni.

Tällä hetkellä Nieminen on sairauslomalla ja käy terapiassa. Hän opiskelee pitkää matematiikkaa aikuislukiossa. Suunnitelmissa on hakea ensi keväänä opiskelemaan psykologiaa tai sosiaalialaa.

Iloa Ansku Nimeisen elämään tuovat lemmikkieläimet ja netin kautta löytynyt poikaystävä.