Pelko työttömyydestä ja ulkopuolisuuden tunne heikentävät pätkätyöläisen työhyvinvointia. Osalle työntekijöistä lyhyet työpätkät kuitenkin sopivat eivätkä he kuormitu jatkuvista työpaikan vaihdoksista, muistuttaa tutkija.

Tutkimusten valossa työyhteisön tuki ja hyvinvoiva työyhteisö auttavat pätkätyöläisiä jaksamaan. Ongelmia puolestaan aiheuttavat työpätkien väliin jäävät työttömyysjaksot.

– Työuran pirstaleisuus on hyvinvointiriski, ei niinkään itse työ, jos työntekijällä on tunne siitä, että työt jatkuvat, sanoo Työterveyslaitoksen asiantuntija Marianna Virtanen.

Pätkätyöläiset ovat niin moninainen joukko, ettei heistä voi puhua yhtenäisenä ryhmänä, Virtanen linjaa. Joku tekee vuositolkulla töitä määräaikaisuuksien ketjussa odottaen kauhulla, onko töitä vielä syksyllä. Toinen taas viihtyy tilanteessa, jossa tekee lyhyitä pätkiä eri työpaikoissa.

Yli 300 000 suomalaista työskentelee määräaikaisessa työsuhteessa. Virtanen painottaa, ettei määrä ole kasvanut räjähdysmäisesti. Sen sijaan osa-aikatyötä tekevien määrä on noussut tasaisesti jo parikymmentä vuotta.

Itse työ ei vaikuta kuormittavan pätkätyöläisiä sen enempää kuin muita.

– Masennuksen ja uupumuksen vuoksi sairauslomalle jääneiden palautumisessa on pientä viivettä pätkätyöläisillä, matalasti koulutetuilla ja iäkkäillä työntekijöillä, Virtanen kertoo.

Työyhteisön ja etujen ulkopuolella

Lyhyitä työpätkiä, määräaikaisuuksia ja sijaisuuksia tekevä työntekijä hyppii työyhteisöstä toiseen. Tämä voi johtaa siihen, että työntekijä ei pääse mukaan työyhteisöön eikä saa tukea työkavereilta.

– Toisaalta pätkätyöntekijöillä on harvemmin kokemusta vaikeasta vuosia kestävästä työpaikkakiusaamisesta, jota voi esiintyä työyhteisössä, jossa porukka ei vaihdu.

Marianna Virtanen pitää ongelmallisena sitä, että määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevät jäävät usein ilman heille kuuluvia etuja. Esimerkiksi kuntoutusta on heikosti tarjolla epätyypillisissä työsuhteissa työskenteleville.

Määräaikaisten pätkien maailmassa elävien työntekijöiden identiteetti on muuttumassa.

– On merkkejä siitä, että oma sosiaalinen tukiverkko kuten koti, perhe ja ystävät, korostuvat. Identiteettiä ei liikaa kiinnitetä työhön. Siinä voi olla kyse myös itsensä suojelemisesta, ettei itsetunto romahda, Virtanen sanoo.

Johannes Waris