Suomalaiset pitävät tärkeänä koulutusta. Kansainvälinen glooria koskee peruskoulua. Kansalliseen tapaan tietysti epäilemme, että kyse on mittausvirheestä tai että ainakin seuraavassa mittauksessa putoamme sijoitukseltamme.

Parin sijan mahdollista putoamista huolestuttavampaa on, että olemme vain keskimäärin hyviä. Erot oppilaiden, ja ryhminä osittain poikien ja tyttöjen välillä ovat suuret.

Olemme myös havahtuneet siihen, että suuri osa nuorista jää peruskoulun varaan. Heitä on reippaasti yli kymmenen prosenttia jokaisesta ikäluokasta ja kaikkiaan lähemmäs satatuhatta. Eikä aikuisena ole herkkua olla vailla ammatillista koulutusta. Huonolla osaamisella joutuu herkemmin työttömäksi. Vankalla työkokemuksella voi toki paikata muodollisen koulutuksen puutetta.

Suomen koulutusjärjestelmä on siten hyvin rakennettu, ettei siihen sisälly niin sanottuja umpiperiä. Koulutusjärjestelmässä ei joudu palamaan takaisinpäin, alemmalle koulutustasolle tai toistamaan samaa koulutustasoa, vaan aina voi edetä.

Myös ilman koulunpenkillä istumista voi näyttötutkinnolla osoittaa hallitsevansa tiedot ja taidot, joita muodollisella koulutuksella annetaan ja saada todistuksen. Näyttötutkinnolla voi myös osoittaa tietonsa ja taitonsa ammattitutkinnossa ja erikoisammattitutkinnossa. Niihin saa toki oppilaitosmuotoista koulutustakin.

Työmarkkinaosapuolten ja valtiovallan kesken on myös luotu edellytyksiä osallistua koulutukseen. Opintovapaalaki antaa mahdollisuuden opiskella työsuhteen katkeamatta. Aikuiskoulutustuki antaa ansioon suhteutettua tukea opiskelun ajalle. Suoritetusta tutkinnosta maksetaan stipendi. Lisäksi työnantaja usein järjestää koulutusta, onhan työnantajan etujen mukaista, että työntekijät ovat mahdollisimman osaavia.
Osaamisesta on jatkuvasti pidettävä huolta. Nuorisolle on taattava sellainen pohjakoulutus, että he paitsi saavuttavat ammattitaidon myös saavat edellytykset pysyä mukana muuttuvissa työelämän vaatimuksissa. Työssä olijat tarvitsevat ainakin kaksi–kolme ammattia työelämänsä aikana. Ja se kannattaa hoitaa sutjakasti.

Olisikohan aika pidentää oppivelvollisuutta molemmista päistä. Esikoulu kaikille kuusivuotisille ja peruskoulun jälkeen kahdeksantoistavuotiaaksi saakka jotain opetusta: lukio, ammatillinen oppilaitos, oppisopimuskoulutus, työpaja tai mitä vain, jossa oppii.

Aikuiskoulutus vahvaksi ja vielä nykyistä paremmat mahdollisuudet osallistua koulutukseen. Lisäksi on tietysti koko ajan pidettävä huolta opetuksen sisällön asianmukaisuudesta ja ajantasaisuudesta.

Osaamalla sellaista, mitä muut eivät osaa, pärjäämme kaikenlaisten kiina- ja intiailmiöiden kanssa.

Pentti Arajärvi