Jos SAK saisi yksin päättää, kukaan ei joutuisi vastentahtoisesti tekemään työtä sopimuksella, joka ei takaa yhtään työtuntia. Eduskunta ottaa nollatyösopimuksiin kantaa lähiviikkoina.

Nollatyösopimuksilla työskentelevät erityisesti nuoret ja naiset. Tilastokeskuksen mukaan noin kolmannes nollasopimuslaisista haluaisi lisätunteja ja osa-aikaisesti työskentelevistä yli puolet.

Työntekijälle nollatyösopimus merkitsee jatkuvaa epätietoisuutta siitä, riittääkö palkka elämiseen. Epävarmat tulot ja epäsäännölliset työtunnit vaikeuttavat muun muassa lainan saamista, vuokra-asunnon hankkimista ja lasten päivähoidon järjestämistä. Moni joutuu myös turvautumaan toimeentulotukeen.

Työnantajalle nollatyösopimus on ainakin lyhyellä aikavälillä edullinen, sillä se siirtää yrittäjäriskiä työntekijän kontolle.

– Työnantajat käyttävät nollatyösopimuksia kiertääkseen työnantajan velvoitteita, muun muassa koeaikaa, sairauslomaa ja irtisanomissuojaa koskevia määräyksiä, SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto sanoo.

Hän painottaa, että nollatyösopimus on työntekijälle ongelmallinen.

– Työntekijällä on kaikki työsuhteeseen liittyvät velvollisuudet, mutta ei mitään oikeuksia. Työnantajalla puolestaan on kaikki oikeudet, mutta ei mitään velvollisuuksia.

Työnantaja voi milloin tahansa tiputtaa työntekijän tunnit nollille ja velvollisuus palkanmaksuun katkeaa saman tien. Työntekijän työsuhde kuitenkin jatkuu tai työnantaja voi halutessaan jättää määräaikaisuuden uusimatta.

Jos työntekijä irtisanoo itsensä nollatyösuhteesta, hän joutuu karenssiin eikä saa työttömyysturvaa, vaikka työnantaja ei olisi tarjonnut yhtään työtuntia. Palkansaajajärjestöt ovat esittäneet tähän muutosta niin, että työntekijällä olisi tietyn ajan jälkeen oikeus irtisanoutua ilman karenssia.

Työministeri on myöntänyt ongelmat

Työministeri Jari Lindström on myöntänyt, että nollatyösopimuksiin liittyy työntekijöiden näkökulmasta ongelmia. Tarkoittaako tämä sitä, että ministeriön työryhmästä on tulossa nollasopimusten käyttöä suitsivia esityksiä?

– Tämä on tavoite. Palkansaajapuoli on esittänyt erilaisia malleja, joiden avulla nollatyösopimusten käyttöä voitaisiin rajoittaa, Anu-Tuija Lehto kertoo.

Tilanteeseen etsii ratkaisua työ- ja elinkeinoministeriön kolmikantainen työryhmä. Asia on tulossa myös eduskunnan käsittelyyn lähiaikoina, kun kansanedustajat ottavat kantaa nollatyösopimusten rajoittamista ehdottavaan kansalaisaloitteeseen. Vakiduunikampanjan aloitteessa vaaditaan nollatyösopimuksiin vähimmäistyöaikaa.

Työnantajapuolen edustajat eivät ole palkansaajien esittämille malleille toistaiseksi lämmenneet vaan haluaisivat säilyttää tilanteen nykyisellään. Työryhmän määrä-aika on maaliskuun lopussa.

Anu-Tuija Lehto sanoo, että tarvittaessa töihin tulevien työntekijöiden aseman parantamisessa ei saa enää vetkutella.

– Se millaiseen lopputulokseen päädymme, riippuu osittain siitä, mitä eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunta sanoo nollatyösopimuksia koskevasta kansalaisaloitteesta.

Työsopimukseen kirjattava joku tuntimäärä

Anu-Tuija Lehdon mukaan tärkeintä on, että työsopimuksiin kirjataan jokin tuntimäärä, joka sitoo työnantajaa. Palkansaajajärjestöt ovat esittäneet mallia, jossa työaikaa tarkasteltaisiin säännöllisin väliajoin ja tarkastelujaksolta saatu keskiarvo pantaisiin seuraavan tarkastelujakson vähimmäistuntimäräksi. Ideana on, että työntekijälle turvattaisiin jokin vähimmäistuntimäärä siten, että tavoitteena on kokoaikainen työaika.

Muita mahdollisia malleja ovat kansalaisaloitteen mukainen vähimmäistuntimäärä ja työn odottelusta maksettava korvaus. Nollatyösopimusten käyttöä voitaisiin rajata myös samaan tapaan kuin määräaikaisia työsuhteita.

Pirjo Pajunen