Itsensätyöllistäjiä ja freelancereita on kymmeniä tuhansia ja työn tekemisen tapoja paljon. Monen itsensätyöllistäjän, freekun, taiteilijan toimeentulo on niin sirpaleista, että heidän on lähes mahdoton hallita työelämäänsä: välillä palkkatyössä, sitten työtön, pari kuukautta apurahatyössä (josta ei kerry sosiaaliturvaa!), sitten taas keikoilla tai muun alan töissä, ja taas työtön. Kaikki tämä yhden vuoden aikana!

Tämä kävi ilmi Temen tekemästä toimeentulokyselystä soveltavan draaman ammattilaisille. Useampi vastaaja ilmoitti, ettei byrokratian takia viitsinyt hakea työttömyyskorvausta. Kuulostaa mielipuoliselta, mutta freelancerille palkkatodistusten saaminen ja työssäoloehdon laskeminen voi olla helvetti. Työsuhteita voi vuoden aikana olla 30, työnantajia 10 ja työehtosopimuksia 5. Työ on keikkaa ja pätkää, toimeentulo epävarmaa, työelämä sirpaleista.

Tämä repaleisuus vaatii laajaa asiantuntemusta, jotta pystyy hoitamaan asioitaan viranomaisten suuntaan verottajalle ja työttömyyskassaan. Aina virkailijatkaan eivät tunnista kaikkia työn tekemisen muotoja. Suomalainen työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntö elävät edelleen ”ma–pe 40 t viikossa” -mallia. Luovilla aloilla tämä on vierasta.

Itsensätyöllistäjä/freekku saattaa tehdä tässä kuussa kolmelle työnantajalle töitä 60 tuntia viikossa. Työtä on paljon ja tehtävät limittäin. Seuraavat kuukaudet ollaankin työttömänä. Työttömyysturvaa ei kuitenkaan kerry kaikesta tehdystä työstä, vaan max 40 tunnilta viikossa.

Eduskunnassa poliitikot tunnistavat nämä itsensätyöllistäjien sosiaaliturvaongelmat hyvin. Heillä on tahtoa puuttua lainsäädännöllisiin ongelmiin ja taata tasa-arvoinen sosiaaliturva kaikille. Vai onko?

Muutostahtoa näyttäisi olevan, jos mittarina pidetään erilaisten ministeriövetoisten työryhmien perustamisvimmaa. On kutsuttu joukoittain asiantuntijoita pohtimaan itsensätyöllistäjien sosiaaliturvaa, työttömyysturvaa ja verotusta. Mitä niistä on jäänyt käteen? Karmeasti paperia, pohdintaa, keskusteluja ja jarrutusjälkiä. Mitä tästä on hyötynyt freekku? Tai edes virkamiehet? Kulkeeko kerätty asiantuntijatieto ministeriöiden välillä?

Temen tavoitteina on ollut jo vuosia – ja tulee olemaan – saada itsensätyöllistäjille sama sosiaali- ja työttömyysturva kuin muillekin. Ei enempää, ei vähempää. Teme ei halua taiteilijoille/itsensätyöllistäjille mitään erillisiä ”systeemeitä”, vaan tarkastelee luovaa työtä samoilla kriteereillä kuin muutakin työtä. Näin siksi, ettei syntyisi mitään kansaneläkkeen tasoista ”kasisatasen” taiteilijaköyhälistöä.

Ammattiyhdistysliikkeelle ja palkansaajille tärkeitä kysymyksiä ovat sosiaali- ja työttömyysturva, verotus ja jäsenten etujen ajaminen = toimeentulon ABC. Ne ovat yhtä tärkeitä duunareille, taiteilijoille, itsensätyöllistäjille, meille kaikille, työtavasta riippumatta. Itsensätyöllistäjät on saatava hyväksyttyä osaksi sosiaaliturvaa – siinä missä muutkin suomalaiset tekijät ja työntekijät.

Anne Saveljeff, tiedottaja
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme