Valmet Automotiven tehtaassa Uudessakaupungissa kohisee. Meteli on jatkuvaa, muttei kovin häiritsevää. Tehtaalla käynnistyi elokuussa Mercedes-Benzin A-sarjan tuotanto.

Lattialla kulkee vihreä viiva kulkuväylää opastamassa. Risteyspaikoissa on suojatie. Kuljen pääluottamusmies Mauri Partasen kintereillä tutustumassa A-luokan Mersun kokoonpanoon.

Pitkästä aikaan Uudessakaupungissa tehdään massatuotantoautoa. Se vaatii paljon uutta väkeä. Työelämän pelisääntöjä harjoittelevat nyt uuden sukupolven autontekijät. Se näkyy ympärilläni. Yhdellä nuorella miehellä on Mersun tähti leikattuna siilitukkaan.

– Nuoret suhtautuvat työelämään rennommalla asenteella kuin aiempi sukupolvi. Täällä ei voi kuitenkaan soveltaa yksilökohtaisia sääntöjä. Jokaisen on tultava työasemalleen ajallaan, tilittää pääluottamusmies Partanen.

Hän kiistää joutuvansa olemaan lapsenlikkana. Kun nuorille on tehty selviksi työpaikan säännöt, he toimivat ohjeiden mukaisesti. Kehitys näkyy parissa viikossa.

– Sääntöihin oppineet ovat sitoutuneita ja pyyteettömiä. He ovat aktiivisia ja uskaltavat kertoa mielipiteensä. He pystyvät antamaan työyhteisölle paljon.

Pääluottamusmies Mauri Partanen. Kuva Kari MankonenSiisti sisätyö

Kokoonpanolinja on jatkuvassa liikkeessä. Auton kori liikkuu keltaisella riippukuljettimella eteenpäin niin hitaasti, ettei sitä silmällä näe. Se laskeutuu aina uudelle työasemalle varusteltavaksi. Niitä on noin sata, ja jokaisella on töissä 2–4 ihmistä.

Suurin osa hitsaamon ja maalaamon töistä on automatisoitu. Kokoonpano on sen sijaan vieläkin maailman autotehtaissa käsityötä.

– Tämä on siisti sisätyö. Mersu on vanha valmistaja ja osaa ottaa suunnittelussa huomioon ergonomiset seikat, Mauri Partanen kehuu.

Autoissa olevat kortit kertovat, mihin kyseinen yksilö on matkalla. Joku näyttää olevan menossa Australiaan asti, toinen taas Hongkongiin. Oikealta ohjattavat menevät Isoon-Britanniaan.

Työntekijöitä Porista asti

Uudenkaupungin autotehtaalla on nyt 550 työntekijää. Suurin osa on vakituisia, noin 100 työskentelee vuokratyönantajan kautta. Suunnitelmissa on siirtyä kaksivuorotyöhön. Se tuo mahdollisesti jopa 200 uutta työpaikkaa.

Autontekijöiden aiempi työura vaihtelee. Tehtaalla on tärkeää, että työntekijä soveltuu teolliseen linjatyöhön.

Vain 30 prosenttia uusista työntekijöistä tulee Uudenkaupungin alueelta. Osa ympärilläni olevista autontekijöistä on aamulla matkannut töihin aina Porista ja Eurasta asti. Turun seudulta tulee myös paljon väkeä.

– Tämä tuo haasteen poikkeaviin työaikoihin, kun joku voi joutua työvuoron jälkeen ajamaan pitkän matkan kotiin, Partanen sanoo.

Vihdoin yksi muista

Sari Hurme

Suvi Hurme (24) on asentamassa kokoonpanolinjalla. Nuori nainen kertoo tulleensa autotehtaalle töihin reilu kaksi vuotta sitten kokoamaan Fiskerin Karmaa. Ensimmäinen työrupeama jäi viiteen kuukauteen. Sen jälkeen Suvi on ollut pääasiassa lomautettuna, kunnes tämän vuoden heinäkuussa A-luokan Mersu toi taas töitä.

– Olen pitänyt työstäni. Tiesin, että haluan takaisin. Siskoni on myös täällä ja isäkin on ollut aikanaan.

Autotehdas on Suville ensimmäinen vakituinen työpaikka. Ennen hän oli pitkään määräaikaisilla sopimuksilla ilman lomia.

– Nyt vihdoin ja viimein tunnen olevani yksi muista. Kaikki haluavat vakituiseksi. Se helpottaa elämän suurissa asioissa. Määräaikainen ei saa esimerkiksi lainaa. Olo on nyt turvatumpi.

Lomautukset osa elämää

Tuore autontekijä suhtautuu lomautuksiin tyynesti. Ne ovat autoalalla osa elämää. Kansainvälisten markkinoiden muutokset tuntuvat nopeasti.

– Ei kukaan pidä lomautuksista. Ne ovat valitettavia ja ansiosidonnaisesta korvauksesta huolimatta tuntuvat kukkarossa.

Suvi Hurme asui jo omillaan, mutta lomautukset pakottivat muuttamaan takaisin vanhempien luo. Haaveissa on jälleen päästä perustamaan omaa kotia.

Suvi Hurme

Hurme kuuluu entisen ammattinsa peruina Palvelualojen ammattiliittoon PAMiin, mutta mielessä on vaihto Metalliliittoon. Asia oli ajankohtainen jo ennen ensimmäisiä lomautuksia, mutta se ei sujunut yhdellä paperilla ja jäi hoitamatta.

– Lomautus osoitti minulle ammattiyhdistykseen kuulumisen tärkeyden. Oli hyvä, että lähdin mukaan jo opiskeluaikoina.

Juhlaa ja yt-neuvotteluja

Tehtaalla juhlittiin syyskuussa näyttävästi Mercedes-Benzin A-sarjan tuotannon alkamista. Seuraavana päivänä Valmet Automotive aloitti yt-neuvottelut toimihenkilöiden työpulan vuoksi.

– Porsche-tuotannon loputtua nostettiin suunnittelupuolen vahvuutta. Se auttoi Mersu-tuotannon saamista. Tällä erää suunnittelussa on ylikapasiteettia projektien päätyttyä, Partanen selvittää ulkopuoliselle kummalta näyttävää tilannetta, ja lisää, että yritysten täytyy huolehtia myös taloudesta.

Suvi Hurmeen työtiimissä on kaiken ikäisiä. Hän arvostaa vanhempia työntekijöitä, joilta pystyy uusissa tilanteissa kysymään neuvoa.

– Se on tärkeää. Meidän tiimin viisikymppiseltä kuulee vanhoista ajoista. On mielenkiintoista tietää, miten ennen on tehty.

Suurtalouskokin koulutuksen saaneelle Suvi Hurmeelle Uudenkaupungin autotehdas on tuttu paikka. Hän oli aikanaan tehtaan työmaaruokalassa töissä.

– Kokin työ ja nykyinen toimeni ovat kuin yö ja päivä. Auton kokoaminen on näpertämistä. Se on konkreettisempaa, kun koko ajan näkee oman työnsä jäljen. Tämä on minun juttuni.

Työn alla satatuhatta autoa

Missä me mennään ja koska saadaan virallista tietoa, huikataan pienestä työporukasta pääluottamusmiehelle. Mauri Partanen pysähtyy hetkeksi.

– Meillä on tulossa talokohtaiset muutokset työaikoihin. Sopimukseen pääseminen näyttää vielä kaukaiselta, pääluottamusmies tuumii jatkaessamme matkaa.

Pari viikkoa myöhemmin Partanen kertoo kaikkia tyydyttäneen ratkaisun syntyneen. Työnantaja saattoi rinta rottingilla kertoa Daimlerille, että tehtaalla saadaan valmistettua luvatut Mersut. Työntekijätkin saivat sopimuksessa oman osuutensa. Yhteistyö sujuu, ja autoja on alkanut alun harjoittelun jälkeen valmistua rivakammin.

– Tiedämme jo, että saamme sovitut satatuhatta autoa kasaan melko nopeasti. Meillä on kolmen vuoden sopimus Mersu-tuotannosta. Enkä usko, että se siihen jää. Täällä on nyt opeteltu mersuntekijöiksi, pääluottamusmies Partanen myhäilee.

Suvi Hurme ei pidä mahdottomana sitä, että olisi kymmenen vuoden kuluttua edelleen autotehtaan kokoonpanossa töissä.

– Monet ovat olleet täällä 40 vuotta. Toivottavasti tehdas pysyy pystyssä pitkään – teemme kovasti töitä sen eteen. Nyt ainakin on turvallinen olo.

Virpi Adamsson