Suomalainen asuntopolitiikka on umpikujassa ja kohtuuhintaisten asuntojen puute heijastuu jo työvoimapulana matalapalkka-aloilla, kirjoittaa SAK:n elinkeinopoliittinen asiantuntija Sauli Hievanen.

Asuntopolitiikan pattilanne on ratkaistava, koska kohtuuhintaisia asuntoja on liian vähän ja asuntotuotanto on saatava vauhtiin. Suomalainen asuntopolitiikka on poliittisessa umpikujassa, kun kukin puolue on pitänyt kiinni puhdasoppisista kannoistaan. Tähän ylellisyyteen Suomessa ei enää ole varaa. Suomessa tarvitaan asuntopolitiikan kansallinen kompromissi, jotta asuntotuotanto saadaan vauhtiin.

Vasemmistopuolueiden on hyväksyttävä ARA-säännösten lieventäminen, oikeistopuolueiden Kruunuasuntojen tulo asuntorakennuttajaksi. Isojen yleishyödyllisten toimijoiden ja kuntien on sitouduttava konkreettisiin asuntotuotantotavoitteisiin. Kunnille on asetettava sanktioita, mikäli ne eivät toteuta valtion kanssa tehtyjä sopimuksia asuntotuotannosta.

Pääkaupunkiseudulla rakennetaan asuntoja puolet tarpeeseen nähden. Viime vuonna Helsingin seudulla rakennettiin vain 370 normaalia vuokra-asuntoa ara-tuotannossa. Asuntotuotanto suhteessa väestökasvuun painui pääkaupunkiseudulla ennätyksellisen alas jo viime vuosikymmenellä. Kohtuuhintaisen asuntojen vähyys näkyy työvoimapulana matalapalkka-aloilla jo nykyisin. Moni työntekijä on kannustinloukussa ja joutuu laskemaan kannattaako muuttaa työn perässä pääkaupunkiseudulle, kun suurin osa palkasta hupenee asumiseen.

Asuntopolitiikka on talouskasvun rajoite. Hallituksen on kevään aikana vihdoin aukaistava asuntopolitiikan umpisolmu. Tarvitaan kyky katsoa omien intressien yli.