Tiesitkö, että Ruotsi on ainoa EU-maa, joka ei säätele työperäistä maahanmuuttoa saatavuusharkinnalla? SAK kokosi kymmenen faktaa, jotka usein sekoittuvat aiheesta keskusteltaessa.

1. Saatavuusharkinta ei estä kansainvälisten osaajien palkkaamista.

Saatavuusharkinta koskee pelkästään duunariammatteja eli suorittavan tason työtä (esimerkiksi siivoojia, kokkeja, autonkuljettajia ja rakennustyöntekijöitä). Asiantuntijoille ja erityisosaajille myönnettävä tavallinen oleskelulupa ei sisällä lainkaan TE-toimiston tekemää saatavuusharkintaa, vaan luvan myöntää suoraan Maahanmuuttovirasto.

2. Uudet työpaikat syntyvät – oli saatavuusharkintaa tai sitten ei.

Saatavuusharkinta tehdään aina tapauskohtaisesti. EU:n tai ETA-alueen ulkopuolelta tuleva työntekijä saa työntekijän oleskeluluvan vain, jos hänellä on työpaikka, johon ei löydy sopivaa työvoimaa suomalaisilta työmarkkinoilta. Myös palkkauksen ja muiden työehtojen on oltava lain mukaiset ja työnantajalla edellytykset vastata velvoitteistaan työnantajana.

Saatavuusharkinta ei siis estä työnantajaa palkkaamasta uutta työntekijää työtehtävään. TE-toimiston on laitettava työpaikka avoimeen hakuun kymmeneksi päiväksi, jos työhön sovelletaan saatavuusharkintaa.

3. Työlupa ja saatavuusharkinta ovat eri asioita.

EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta Suomeen töihin tulevat tarvitsevat pääsääntöisesti työntekijän oleskeluluvan. Työntekijän oleskeluluvan myöntäminen tapahtuu kaksivaiheisesti. TE-toimisto tekee asiassa osapäätöksen, johon liittyy tarvittaessa saatavuusharkinta, ja sen jälkeen asian lopullinen ratkaisu siirtyy Maahanmuuttovirastolle. Asiantuntijoille ja erityisosaajille myönnettävä tavallinen oleskelulupa ei sisällä lainkaan TE-toimiston osa-ratkaisua eikä saatavuusharkintaa, vaan oleskeluluvan myöntää suoraan Maahanmuuttovirasto.

Saatavuusharkinta ei siis ole sama asia kuin työlupa vaan se tarkoittaa työvoimapoliittista harkintaa, jossa selvitetään ennen oleskeluluvan myöntämistä EU:n tai ETA-alueen ulkopuolelta tulevalle työntekijälle, onko Suomessa jo saatavilla sopivaa työvoimaa.

4. Ruotsi ainoa EU-maa, joka ei säätele työperäistä maahanmuuttoa.

Ruotsi on ainoa EU-, ETA- ja OECD-maa, joka on luopunut saatavuusharkinnasta. Muut jäsenvaltiot soveltavat joko kansallisia alakohtaisia kiintiöitä tai työvoimapoliittista tarveharkintaa aloilla, joissa työttömyysaste on suuri. EU-maat saavat päättää saatavuusharkinnasta itse, direktiivit eivät sitä säätele. 

5. Ruotsi luopui saatavuusharkinnasta huonoin tuloksin.

Ruotsi ei ole saavuttanut toivomiaan tuloksia luopumalla saatavuusharkinnasta. OECD:n tutkimuksen mukaan1 työtekijöitä on rekrytoitu ulkomailta paljon aloille, joilla on muutoinkin työvoiman ylitarjontaa, eikä työvoimapula-aloille, kuten hallitus toivoi.

Myös DELMI:n tutkimusten mukaan2 työlupia on myönnetty enimmäkseen aloille, joilla ei ole työvoimapulaa. Suurin osa tulijoista on hakenut samalla myös turvapaikkaa. Ruotsin valtion tarkastusvirasto huomautti, että niin maahanmuuttoviraston työehtojen ennakkovalvonnassa kuin työsuojeluviranomaisten jälkivalvonnassa on paljon puutteita3.

Myös ruotsalaisen palkansaajakeskusjärjestön LO:n mukaan tarveharkinnasta luopuminen on tuonut mukaan vakavia lieveilmiöitä, kuten työlupien kaupittelua, harmaata taloutta ja muuta rikollisuutta4.

6. Saatavuusharkinta varmistaa työntekijöiden oikeuksien toteutumisen.

Työntekijälle myönnetään oleskelulupa vain, jos palkka ja muut työehdot ovat lain mukaiset ja työnantajalla on edellytykset vastata velvoitteistaan työnantajana. Suomessa on jo nyt kahdet työmarkkinat ja ulkomaisten työntekijöiden alipalkkaus näkyy tilastoissa.

Ihmiskaupparikosten tutkinta ja tuomioistuimissa ihmiskauppana käsiteltyjen asioiden määrä on viime vuosina lisääntynyt Suomessa – nyt suurin osa hädässä olevista on työperäisen hyväksikäytön uhreja.

Ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä esiintyy Suomessa aloilla, joissa myös kantasuomalaisilla työntekijöillä on usein heikko asema ja esimerkiksi nollatuntisopimukset sekä pitkät alihankintaketjut ovat yleisiä. Tällaisia aloja ovat ravintola-, siivous-, rakennus- ja maatalousala.

7. Saatavuusharkintaan kuuluvat ammatit vaihtelevat alueittain.

Saatavuusharkinnan tarpeellisuus selvitetään alueellisesti kaksi kertaa vuodessa, sillä työvoiman saatavuus vaihtelee eri aloilla paikkakunnittain. ELY-keskusten alueelliset työlupalinjaukset määrittelevät toimialat ja ammatit, joihin ei ole pakkoa soveltaa ulkomaisen työvoiman rekrytoinnin tarveharkintaa.

Näin ELY-keskukset varmistavat, että paikallista osaavaa työvoimaa on tarjolla eikä saatavuusharkintaan kuuluvissa työtehtävissä ole työvoimapulaa.

8. Saatavuusharkinta ei estä turvapaikanhakijoiden ja kansainvälisten opiskelijoiden työntekoa.

Kansainvälisillä opiskelijoilla on oikeus osa-aikaiseen työntekoon opintojensa ohella. Turvapaikanhakija saa tehdä töitä kolmen kuukauden kuluttua Suomeen tulosta, jos hänellä on voimassa oleva passi. Passiton joutuu odottamaan puoli vuotta.

9. Julkisen talouden tasapaino saattaa kärsiä, jos saatavuusharkinnasta luovutaan.

Saatavuusharkinnan yksi tavoitteista on huolehtia suomalaisilla työmarkkinoilla jo olevien työnhakijoiden mahdollisuuksista työllistyä. Työttömyydestä aiheutuvat julkisen talouden menot saattaisivat pysyä ennallaan tai jopa lisääntyä, jos uusiin työpaikkoihin palkattaisiin suoraan ulkomailta tai töissä olevia korvattaisiin ulkomailta työhön tulevilla.

10. Saatavuusharkinta ei ole turhaa byrokratiaa – käsittelyajat ovat vain liian pitkiä.

Maahanmuuttoviraston tavoitteena on päättää työnteon perusteella tehdyistä oleskeluluvista neljässä kuukaudessa. Käsittelyaika on aivan liian pitkä ja lupien käsittelyaikaa pitäisi lyhentää. On kaikkien etu, jos työhön myönnettäisiin lisää resursseja.


Viitteet

1 OECD 2011. Recruiting Immigrant Workers: Sweden. OECD Publishing.
2 Arbetskraft från hela världen. Hur blev det med 2008 års reform? Delmi 2015:19.
3 RIR 2016:32. Ett välfungerande system för arbetskraftsinvandring. En granskningsrapport från Riksrevisionen 5.12.2916.
4 Fusk och utnyttjande – om avregleringen av arbetskraftsinvandringen. Landsorganisationen i Sverige 2013.