Suomalaiset työajat ovat Euroopan joustavimpien joukossa, mutta ne on rakennettu pääosin työnantajan ehdoilla. SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila kertoo, miten nykyistä joustavammat työajat hyödyttäisivät ihan kaikkia.

Ongelma työntekijän kannalta?

Juha Antila– Suomalaiset työajat ovat eurooppalaisittain erittäin joustavia, mutta työnantajan eduksi. Järjestelmää ei ole rakennettu molempia hyödyttävästä win-win-asetelmasta.

- Jäykät työajat ovat etenkin SAK:laisten ammattien ongelma. Toimihenkilöille on työaikapankin kaltaisia järjestelyjä, mutta muilla työntekijöillä se ei ole yhtä tavallista.

– Suomessa tehdään muutenkin paljon vuoro- ja yötöitä. On tyypillistä, että työvuorot tehdään tietyksi jaksoksi. Samaan aikaan naisten kokopäivätyö on länsieurooppalaisessa vertailussa yleistä. Naisille on yhä kasaantunut miehiä enemmän hoivavastuuta, joten kokopäiväinen vuorotyö on heille usein erityisen kuormittavaa. Työajat eivät ole aina perheystävällisiä.

– Jäykät työajat liittyvät ajatteluun, jossa työntekijöitä kohdellaan kaavamaisesti yhtenä massana, tahdottomina olentoina, joilla ei ole omaa elämää. Ihan kuin työhön tulo olisi ihmisoikeuksista riisumisen rituaali, jossa työntekijän oma autonomia katoaa. Usein hierarkioita pidetään ihan turhaan yllä.

Ongelma työnantajan kannalta?

– Monet työnantajat pelkäävät, että nykyistä joustavammat työaikajärjestelyt ovat portti tuntemattomaan. Tuntuu ehkä vaikealta olla samaan aikaan joustava, tasaveroinen, ja saada oikea työvoima töihin oikeaan aikaan. Entä, jos kaikki alkavat vaatia yhtä sun toista, palasia ei saa enää sovitetuksi yhteen ja sitten syytetäänkin jonkun suosimisesta? Joskus ongelmana on myös pelkkä työnantajan asenne.

Ratkaisun avaimet?

– Vaihtoehtoisia ratkaisumalleja on kaksi. Toisessa lähdetään liikkeelle siitä, että työntekijä tekee yhä kokoaikatyötä, mutta voi vaikuttaa nykyistä enemmän siihen, milloin työtä tekee.

– Joustaviin työvuoroihin voi lisätä autonomisia ja ergonomisia järjestelyjä. Niistä on hyviä kokemuksia, tutkimustietoa ja valmiita teknisiä järjestelmiä. Autonomisessa järjestelyssä työnantaja määrittelee henkilöstöresurssien tarpeen työvuorossa, muttei nimeä henkilöitä. Työntekijät voivat vaikuttaa itse siihen, kuka ottaa minkäkin vuoron. Ihmisten omat preferenssit ja elämäntilanteet huomioidaan nykyistä paremmin.

– Pyykkitupamalli, jossa työntekijät voivat valita vuoronsa itse, on paljon yleisempi Ruotsissa kuin Suomessa. Pelisäännöt sovitaan toki yhdessä työpaikalla niin, että vuorot eivät mene sen mukaan, kuka ensin ehtii ne napata.

– Ergonominen järjestely tarkoittaa, että vuorotyössä työvuorot kiertävät niin, että ne ovat työntekijän terveydelle mahdollisimman vähän haitallisia. Esimerkiksi niin sanottu nopeasti eteenpäin menevä, kiertävä vuoro on ihmisen rytmille luonteva.

– Toinen ratkaisumalli on, että työnteon ei tarvitse olla on-off, vaan osa-aikaisen ja täyspäiväisen työn välillä puikkelehtimisen pitäisi olla helpompaa. Työntekijä voi vaikka luontevasti ehdottaa, että tekee jonkin aikaa esimerkiksi kuusituntista työpäivää.

– Joustavuutta tuo myös tiivistetty työviikko, jossa tehdään esimerkiksi neljä pitkää päivää, jotta torstai-iltana pääsee jo ajelemaan kotiin tai mökille, sekä etätyöt.

– Joustavammat, työntekijän toiveet ja tarpeet paremmin huomioivat työajat hyödyttävät työnantajaa, sillä hän saa niiden avulla henkilöstön pysymään talossa ja työskentelemään sitoutuneemmin ja tehokkaammin. Vapaus ja autonomia ovat työnantajalle halpoja työsuhde-etuja.

– Ratkaisuja on, mutta usein työn joustavuus liittyy valtaan. Mitä korkeammalla organisaatiossa on, sitä enemmän työaikaansa voi säädellä itse. Ihmiset arvostavat sitä, että heitä arvostetaan, ja haluavat olla sen arvoisia. Työpaikoissa, joissa on tarpeettoman kova kontrolli päällä, työntekijöitä pidetään lähtökohtaisesti laiskureina ja varkaina. Sen aiheuttama paha olo purkaantuu aina tavalla tai toisella.

Tehdään edes tämä!

– Autonomisia ja ergonomisia työvuoroja voi ottaa käyttöön vaikka heti, sillä toimivia malleja on jo olemassa. Vähintäänkin työaikajärjestelyt pitää ottaa säännölliseksi puheenaiheeksi kehityskeskusteluihin.

Veera Luoma-aho/ Vapaa toimittaja