Kohti euroalueen liittovaltiota?

TALOUS
EU
Blogg: Jakovara | Skribent: Patrizio Lainà | 31.05.2017 14:40

Euroopan komissio julkaisi tänään keskiviikkona pohdinta-asiakirjan talous- ja rahaliiton EMUn syventämisestä. Komission näkemys on, että EMU on ollut menestystarina, mutta sitä on syytä kehittää edelleen. Vaikka viimeisintä vuosikymmentä on hyvin vaikea nähdä menestystarinana, on komissio oikeassa siinä, että EMUa on kehitettävä jatkossa.

Komission ehdotuksissa ei sinällään ole mitään kovin yllättävää. Ehdotukset seuraavat pitkälti Euroopan unionin ylätason aiempia ehdotuksia (kuten Valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta ja niin sanottu Viiden puheenjohtajan kertomus). Komission nyt julkistama pohdinta-asiakirja menee kuitenkin syvemmälle ja sisältää selvästi enemmän yksityiskohtia kuin aiemmat ehdotukset.

Komissio on jakanut toimenpiteet lyhyelle (2017–2019) ja pitkälle (2020–2025) aikavälille. Lyhyellä aikavälillä tarkoituksena on saattaa pankkiunioni valmiiksi. Konkreettisesti tämä tarkoittaa yhteisen talletussuojarahaston perustamista, jotta pankkien ja jäsenmaiden välinen kohtalonyhteys saadaan lopullisesti katkaistua.

Pidemmällä aikavälillä komissio esittää, että EMUa syvennetään perustamalla euroalueen valtiovarainministeriö ("varainhoitohallinto"), joka voi laskea liikkeelle eurobondeja ("euroalueen turvasijoituksia"). Euroalueen tasolla tämä lisäisi finanssipolitiikan liikkumavaraa, mikä on positiivista ja edesauttaa yhteiskunnallisten päämäärien toteuttamista. Edelleen jää kuitenkin epäselväksi, voiko Euroopan keskuspankki EKP toimia euroalueen viimekätisenä lainoittajana, mikä on kriittistä järjestelmän kestävyyden kannalta.

Jäsenvaltioiden tasolla komission EMU-ehdotus perustuu edelleen talouskuriin. Euroopan komissio tahtoo lisätä ja tiukentaa jäsenvaltioiden ohjausmekanismeja. Kyseessä on siis selvästi keskusjohtoisempi malli kuin vaikkapa Yhdysvaltojen malli, jossa osavaltioilla on suhteellisen paljon autonomiaa. Keskusjohtoisemman ohjauksen sijaan jäsenvaltioiden autonomiaa tulisi euroalueella vahvistaa eriyttämällä velkavastuut ja luomalla velkajärjestelymekanismi.

Joka tapauksessa jäsenvaltioiden talouskuri on perusteltavissa ainoastaan silloin, jos euroalueen tasolle luodaan riittävä finanssipoliittinen kapasiteetti tasata suhdannevaihteluita myös yksittäisten jäsenmaiden kohdatessa taloudellisia haasteita.

Talous- ja rahaliiton tulisi ennemmin pyrkiä tarjoamaan eväitä erilaisten kasvumallien ja talouden rakenteiden tukemiseksi.

Tämän ongelman ratkaisemiseksi komissio haluaa vähentää jäsenvaltioiden välisiä eroja ja näin vähentää tarvetta yksittäisten jäsenmaiden tukemiseen. Tiivistämällä talous- ja rahaliittoa komissio toivoo suhdannesyklin synkronoituvan kaikkien euroalueen jäsenvaltioiden osalta. Tällainen yhdentyminen on epätodennäköistä, ja se voi myös olla epätoivottavaa tuotantorakenteen monipuolisuuden kannalta. Talous- ja rahaliiton tulisi ennemmin pyrkiä tarjoamaan eväitä erilaisten kasvumallien ja talouden rakenteiden tukemiseksi.

Toisena ja huomattavasti rakentavampana ratkaisuna komissio ehdottaa makrotalouden vakautusjärjestelyä. Euroopan komissio haluaa irrottaa vastasyklisen finanssipolitiikan tarpeen jäsenmaista ja viedä sen euroalueen tasolle.

Komissio antaa kolme vaihtoehtoa vakautusjärjestelyn toteuttamiseksi. Investointiturvajärjestelmä suojaisi julkisia investointeja taantumissa, ja pahan päivän rahasto tasoittaisi julkisia menoja yleisemmällä tasolla. Nämä molemmat ovat tervetulleita uudistuksia, kunhan niiden riittävästi rahoituskapasiteetista huolehditaan esimerkiksi sallimalla rahoitus keskuspankista. SAK:n aiempi ehdotus euroalueen tasausrahastosta muistuttaakin hyvin pitkälti komission ehdottamaa pahan päivän rahastoa.

Kolmantena vaihtoehtona Euroopan komissio ehdottaa yhteistä työttömyysvakuutusjärjestelmää, jossa jäsenmaiden budjettia heiluttavat työttömyyskorvaukset maksettaisiin yhteisestä kassasta. Tämä on huono vaihtoehto, sillä se saattaisi heikentää esimerkiksi suomalaisen työttömyysturvan tasoa ja siirtäisi tarpeettomasti työmarkkinoihin liittyvää päätösvaltaa pois jäsenmaista.

Yllättävää on, että makrotalouden vakautusjärjestelyn osalta komissio ei ehdota vaihtotaseiden epätasapainojen hillitsemiseksi mitään toimenpiteitä. Epätasapainot olivat eurokriisin taustalla ja niiden hillitsemisen tulisi olla keskeisessä roolissa EMUssa. Nykyinen makrotaloudellisten epävakauksien menettely on riittämätön, sillä se kohtelee yli- ja alijäämiä epäsymmetrisesti ja sen kriteerit ovat löysiä ja sanktiot heikkoja. Euroalueen tulevaisuuden turvaamiseksi vaihtotaseita on tasattava huomattavasti tehokkaammin.

Käytännössä komission esityksessä euroalueesta tehtäisiin täysiverinen liittovaltio. Jos tähän suuntaan lähdetään etenemään, tulisi euroalueen kansalaisilta hankkia selkeä mandaatti ja parantaa kansalaisten demokraattisia vaikutuskanavia. Jos talous- ja rahaliiton legitimiteetti ei ole kunnossa, voi seuraava kriisi jälleen natisuttaa talous- ja rahaliiton liitoksia etenkin poliittisella tasolla.

Lue lisää SAK:n näkemyksistä EMUn kehittämiseksi.

Patrizio Lainà
SAK:n ekonomisti
@PatrizioLaina

KOMMENTERA OCH DISKUTERA

0 kommentarer