EU:n finanssipolitiikan säännöt hylättävä

EU
EUROKRIISI
Blogi: Jakovara | Kirjoittaja: Patrizio Lainà | 11.10.2017 15:46

EU:n finanssipolitiikan säännöt ovat osoittautuneet huonoiksi ja toimimattomiksi. Finanssipolitiikan säännöt edellyttävät leikkaamaan juuri silloin, kun pitäisi elvyttää, minkä vuoksi EU-maat ovat rikkoneet niitä toistuvasti. Nykyisin ne lähinnä ruokkivat EU-vastaisia asenteita – eikä aivan suotta.

EU-jäsenmaiden finanssipoliittista autonomiaa tulisi kasvattaa omavastuun kautta. Esimerkiksi Sixten Korkman ehdotti, että euroalueen valtioille luodaan konkurssimenettely, minkä jälkeen finanssipolitiikan säännöt voitaisiin heittää romukoppaan.

SAK on päätynyt samaan johtopäätökseen jo vuonna 2015.  Jäsenmaiden on saatava tehdä sellaista finanssipolitiikkaa kuin tahtovat ilman rajoittavia velka- ja alijäämäsääntöjä.

Jos jäsenmaa kuitenkin ajautuu maksuvaikeuksiin, on velkoja voitava leikata konkurssimenettelyn kautta. Konkurssimenettelyssä jäsenmaan velkoja leikattaisiin ja sille tarjottaisiin uutta hätälainoitusta, jonka ehdoista tulee sopia demokraattisessa ja läpinäkyvässä prosessissa.

Tällä hetkellä Euroopan vakausmekanismi toimii hätälainoittajana, mutta sen ehdot ovat hyvin tiukat ja lainauskapasiteetti rajallinen. Vuodesta 2013 lähtien kaikissa jäsenmaiden uusissa velkakirjoissa on yhteistoimintalausekkeet, jotka helpottavat konkurssimenettelyn toteuttamista. Pankkiunioni puolestaan estää valtion konkurssimenettelyn leviämisen pankkikriisiksi.

Jäsenmaiden eritahtisen velkaantumisen taustalla ovat suureksi osaksi olleet vaihtotaseiden epätasapainot. Vaihtotaseiden tasapainottamiseen pitää kehittää vahvempia ja symmetrisiä työkaluja. Kuten aiemmassa blogissani olen todennut, rankaiseminen pelkistä vaihtotaseen alijäämistä ei ole rakentava tie, vaan myös liiallisten ylijäämien kerryttämistä on ehkäistävä.

Yhteistä finanssipolitiikkaa yhteisten taantumien selättämiseksi

Tasapainoinen talouden kehitys ja korkean työllisyyden ylläpito edellyttää myös tehokasta finanssipolitiikkaa. Yksittäisen rahaliiton jäsenen kohdatessa talousvaikeuksia elvytysvara voi herkästi loppua kesken.

Vielä suurempi ongelma euroalueella on kaikkia jäsenmaita yhtä aikaa kohtaavat talouden käänteet. Yhteisellä rahapolitiikalla pystytään kyllä tehokkaasti torjumaan talouden ylikuumenemista, mutta kuten globaali finanssikriisi ja eurokriisi osoittivat, taantumien ja lamojen selättäminen vaatii yhteistä finanssipolitiikkaa.

SAK on ehdottanut epäsymmetristen shokkien torjuntaan pahan päivän rahastoa ja syvän laman torjumiseen EVM:n kehittämistä keskitetyn finanssipolitiikan toimeenpanijaksi. Tarkka toteutustapa ei sinänsä ole olennaista, kunhan luodaan edellytykset eurooppalaisen finanssipolitiikan onnistumiselle.

Kaikista oleellisin uudistus olisi rahapoliittisen suvereniteetin saavuttaminen euroalueella ainakin jollakin tasolla. Nykyiset EU:n perussopimukset kieltävät jäsenmaiden keskuspankkirahoituksen.

Koska jäsenmaille on vaikea mahdollistaa tasapuolista ja toimivaa keskuspankkirahoitusta, olisi euroalueen tasolle luotava finanssipoliittinen toimija, jonka viimekätisenä lainoittajana toimii Euroopan keskuspankki. Tällainen finanssipoliittinen toimija on tarpeeksi vahva selättämään isommankin taloudellisen notkahduksen euroalueella.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron peräänkuulutti EU-linjapuheessaan tämän suuntaisia tekoja euroalueen uudistamiseksi. Hän muun muassa ehdotti euromaille yhteistä valtiovarainministeriä, budjettia ja jopa parlamenttia.

Euroopassa Macronin ehdotukset otettiin positiivisesti vastaan. Yksi syy siihen on, että Macron vältti puhumasta etenkin Saksalle epämieluisasta velkojen yhteisvastuusta. Se on kuitenkin kriittinen kysymys, johon on ennen pitkää vastattava. Tarpeeksi vahva yhteinen finanssipolitiikka edellyttää myös yhteistä velkaa.

Eurosta ei tule kestävää järjestelmää niin kauan kuin sitä uudistetaan pienimmän yhteisen nimittäjän periaatteella. Aina on joku jäsenmaa, jonka näkökulmasta jokin uudistus ei ole kannatettava tai sen aika ei vain satu olemaan itselle sopiva.

Tästä syystä Elinkeinoelämän keskusliiton ulostulo ja raportti ovat rohkeita avauksia Suomessa sen puolesta, että myös epämiellyttäviä asioita on hyväksyttävä euroalueen kehittämiseksi kestäväksi.

Patrizio Lainà
SAK:n ekonomisti
@PatrizioLaina

KOMMENTOI JA KESKUSTELE AIHEESTA

0 kommenttia